Margaret Atwood: Orjattaresi

Margaret Atwoodin jo 1980-luvulla kirjoittama teos on viime vuosina noussut uuteen kukoistukseen tietenkin HBO:n Handmaid’s tale -sarjan ansiosta. Orjattaresi on dystooppinen mutta näin Trumpin aikakaudella pelottavan realistinen ja uskottava tarina, joka sijoittuu kuvitteelliseen Gilead-maahan, jonnekin Pohjois-Amerikan alueelle. Ympäristökatastrofit ovat romahduttaneet maan jo ennestään matalat syntyvyysluvut ja hedelmällisistä naisista on tullut orjan asemaan pakotettuja synnytyskoneita. Heidät on koottu yhteen eräänlaisiin keskuksiin, joissa heidän tehtävänään on palvella lisääntymiskyvyttömiä rikkaita pariskuntia.

Orjattaresi-kansikuva

Meidän jälkeemme tulevilla sukupolvilla, sanoi Lydia-täti, on kaikki paljon mukavammin. Naiset elävät silloin sopusointuista yhteiselämää, kaikki yhtenä perheenä; te olette heille kuin tyttäriä, ja kun väestömäärä on saatu uudelleen kasvamaan hiukan suuremmaksi, meidän ei enää tarvitse siirtää teitä talosta taloon, sillä silloin teitä jo riittää kaikille.”

Tarina seuraa erityisesti yhden tällaisen naisen, Frediläisen elämää. Orjatar-naisilla on vain yksi tehtävä, tulla raskaaksi valitulle ”miehelleen”. Niin kauan kuin orjattaren uskotaan olevan hedelmällinen, häntä ei karkoiteta siirtokuntiin työleirille.

Orjattaret on nimetty heidän ”komentajiensa” eli miesten mukaan – ”Frediläinen” eli ”Fredin orjatar eli ”Ofred” eli ”Of Fred”. Orjattarilla ei siis ole omaa persoonaa tai henkilöllisyyttä. Heidän elämäänsä ja olemistaan rajoitetaan muutenkin monin tavoin. He joutuvat pukeutumaan koko vartalon peittäviin punavalkoisiin kaapuihin eivätkä saa esimerkiksi vapaasti ystävystyä muiden naisten kanssa. He joutuvat myös hokemaan kaikessa kanssakäymisessä mantroja, kuten ”Siunattu olkoon hedelmä” ja ”Avatkoon herra”. Koko yhteiskuntaa leimaa vahva uskonnollinen fundamentalismi, jossa esimerkiksi abortti voi johtaa kuolemantuomioon. Samalla kaikenlaiset sivistyksestä muistuttavat asiat on hiljalleen ajettu alas.

Ennen täällä asui lääkäreitä ja lakimiehiä ja yliopistonopettajia. Mutta lakimiehiä ei enää ole ja yliopisto on suljettu.”

Tarina seuraa myös kiinnostavasti päähenkilön entistä elämää, jossa hänellä oli työpaikka, mies ja lapsi, jota hän ei ole nähnyt sitten jouduttuaan keskukseen. Se näyttää, miten hiljalleen ja hienovaraisesti maailma alkoi muuttua, miten rajoituksia tuli esimerkiksi ensin työpaikoille.

Päähenkilö toimii uudessa maailmassa kuten käsketään selvitäkseen hengissä, unelmanaan nähdä vielä entisessä elämässään syntynyt lapsensa, mutta kapinoi pienillä sääntörikkomuksilla. Hän esimerkiksi kuvittelee koskettavansa yhtä vartijoistaan, mikä olisi tietenkin täysin kiellettyä.

Sekin on tapahtuma, vähäistä sääntöjen uhmaamista, niin vähäistä ettei sitä kukaan edes huomaa, mutta juuri tämäntapaisilla tuokioilla minä aina silloin tällöin hemmottelen itseäni, samaan tapaan kuin niillä karamelleilla, joita pienenä rohmusin piironginlaatikon perälle. Tällaisissa hetkissä pilkistää mahdollisuus, ne ovat pienoisia tirkistysreikiä.”

Niin kauan kuin pidämme sitä yllä, voitelemme voilla ihoamme jotta se pysyisi pehmeänä, niin kauan me pystymme uskomaan että joskus vielä pääsemme ulos, että meitä joskus taas kosketellaan, rakastaen tai haluten. Meillä on omiakin seremonioitamme, yksityisiä. Voi on rasvaista ja se härskiintyy, ja pian alan haista kuin vanha juusto; mutta onhan se sentään luonnonmukaista, niin kuin ennen sanottiin. Tällaisiin konsteihin meidän on jo pakko turvautua.”

Atwoodin kieli on selkeää, joskaan ei mitenkään erityisen vaikuttavaa. Itselleni kieli oli jopa hieman töksähtelevää paikoitellen. Sen henkilöhahmot ja erityisesti päähenkilö ovat kuitenkin erittäin vahvoja ja mietittyjä. Atwoodin luoma maailma on misogynistinen, raaka ja suorastaan kuvottava, mutta puistattavuudessaankin tarinan viesti on vahvan feministinen.

Atwoodin tarina on jokaista pientäkin yksityiskohtaansa myöten mietitty ja kammottavan uskottava. Vaikuttavinta on kuvaus siitä, miten tilanteeseen on ikään kuin ajauduttu, livuttu pikkuhiljaa ja ennen kaikkea ilman suurempaa vastarintaa kansalta. Tarina herättää jatkuvasti pohtimaan Yhdysvaltojen nykyhallintoa ja -politiikkaa tuottaen kylmiä väreitä monta kertaa lukiessa.

Sanomalehtiä alettiin sensuroida ja muutamat lakkasivat kokonaan ilmestymästä, turvallisuussyistä kuulemma. Katusulkuja alkoi myös ilmaantua sinne tänne, ja ihmisille jaettiin tunnuspassit. Kaikki hyväksyivät sen, sillä varovaisuus oli ilmeisestikin parasta. Oli myös tarkoitus pitää uudet vaalit, mutta niiden valmisteluun sanottiin menevän jonkin verran aikaa. Meille ilmoitettiin että elämän tulisi jatkua normaaliin tapaan.”

Atwoodin tarina muistuttaa, että hirvittävimmistä hirvittävimmätkin todellisuudet, joita ei uskoisi nykytietämyksen ja -kehityksen tasolla olevan mahdollisia, ovat mahdollisia ja mahdollistuvat, jos emme ole hereillä tai toimi ajoissa. Se muistuttaa, että voimakkain moottori kauheuksien taustalla on ihan tavallisten ihmisten välinpitämättömyys. Yhdysvaltojen nykypolitiikan lisäksi se tuo mieleen esimerkiksi Hitlerin hirmuhallinnon sytykkeet, ja laittaa pohtimaan myös esimerkiksi ilmastonmuutoskeskustelua tänä päivänä.

Millaista meidän elämämme oli siihen aikaan? Se oli aivan tavallista. Niin kuin muidenkin elämä, enimmältään. Kaikki se mitä tavallisesti tapahtuu on tavallista. Tämäkin on nyt tavallista. Me elimme piittaamattomuuden voimalla. Piittaamattomuus ei ole samaa kuin tietämättömyys; se ei ole pelkästään jonkin puutetta, se on aktiivista tekemistä. Sen ylläpitämiseksi on ponnisteltava. Se on tahallista tosiasioiden sivuuttamista. Mikään ei muutu hetkessä: hiljalleen kuumenevassa ammeessa kiehuu kuoliaaksi ennen kuin huomaakaan.”

Kirjan pohjalta tehty menestyssarja mukailee Atwoodin tarinaa melko uskollisesti, joten kirja kannattaa lukea ennen sarjan katsomista, jos mahdollista.

Margaret Atwood: Orjattaresi
The Handmaid’s Tale
Suom. Matti Kannosto
1985, Tammi
436s.
Kansi: MGM Television

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s