Rosa Liksom: Kreisland

Rosa Liksomin ensimmäisen romaani kertoo kahdesta hahmosta, jotka molemmat syntyvät Pohjois-Suomessa joskus 1920-luvulla, toisistaan tietämättä. Se kertoo Regriinan isättömästä pojasta Juho Gabrielista, josta kasvaa väkivahva ja väkivaltainen nuorukainen. Samoihin aikoihin toisaalla saunassa syntyy Impi Agafiina, joka päätyy rikkaan laivanvarustajan kartanoon ja saa maistaa yläluokan sivistyksentäyteistä elämää. Siinä missä Juho on ”metsässä”, juurillaan ja paikallaan, Impi tempoilee maisemasta ja maailmasta toiseen, haistellen välillä tuulia niin Neuvostoliitossa kuin Yhdysvalloissa asti.

Kreisland-kansikuva

Juho Gabriel ja Impi Agafiina ovat kuin kaksi alkuihmistä kovasti takapajuisen Suomen kaltaisessa maassa toisen maailmansodan aikoihin. Hahmoihin ja koko tarinaan tiivistyy paljon suomalaisuudesta, perinteistä, kansantaruista, luonnon ja ihmisen välisestä suhteesta. Pohjoinen elämänmeno ja luonto ovat vahvana läsnä tarinassa.

Soon niinko työ- ja muuta opetusta se koko päivä yöhön asti. Mie opin tekehmään kaikki maalaistalon työt ja maailman järjen mie opin siinä työn seassa. Jos mie en opi tai sinkkuroitten niin Setä ottaa remmin ja pieksää että mie tulisin tuntehmaan Ristuksen piinan.”

Kirjassa vuorottelevat yleiskieli ja ulkopuolinen kertoja. Välillä puhutaan meänkieltä ja kertojana ovat kirjan erilaiset henkilöhahmot. Kieli on välillä roisia ja rienaavaa, eikä kumartele suuntaan tai toiseen.

Kreislandissa juoni tempoilee välillä sekavastikin. Absurdit tapahtumat, vimmaiset monologit ja humoristinen ote vetävät lukijaa kuin pässiä narussa. Juho Gabrielin pysähtyneempi, perinteisessä elämänmenossa pitäytyvä hahmo ja toisaalta Impi Agafiinan seikkailunjanoinen ja vauhdikas persoona ovat tarkoituksellisen vastakkaisia, kuin ilmentäisivät kahta puolta maasta tai elämästä ylipäätään. Liksom on kuitenkin keikauttanut myös sukupuoliroolit ympäri: kun Juho Gabriel hakkaa halkoja kotipitäjässä, Impi Agafiina sotii tai seikkailee maailmalla.

Juhanesvyönä met alotimma ankarat sotatoimet mutta seuraahvaan aahmuun mennessä venakot olit upottahneet mean pataljoonan Jäämeren hyishiin aalthoin melkein viimeistä naista myöten.”

Liksomin käsittelyssä parodioidaan niin aatteita kuin uskontojakin, niin kirkasotsaista sivistysihannetta kuin takapajuista metsäläisyyttäkin, niin modernia kuin perinteistäkin. Liksom tekee tämän kaiken taidokkaasti, vaikka tarinan vauhti välillä meinaakin uuvuttaa.

Rosa Liksom: Kreisland
1996, WSOY
360s.
Kansi: Martti Ruokonen / Pekka Mustonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s