Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin

Amerikkalaisten suhde maan aseteollisuuteen on aihe, jota on ehkä sivuttu useinkin yhdysvaltalaisessa kaunokirjallisuudessa, mutta josta harvoin kirjoitetaan niin suoraan kuin Jennifer Clementin romaanissa Rakkaudesta aseisiin.

Rakkaudesta aseisiin -kansi

Clement suuntaa katseen köyhään, vähän koulutettuun väestönosaan Yhdysvalloissa; trailerparkien, työttömyyden tai pätkätöiden sekä huumeiden, aseiden ja väkivallan sävyttämään arkeen.

Pääosassa on teini-ikäinen Pearl, joka asuu äitinsä Margotin kanssa autossa nuhjuisella asuntovaunualueella Floridassa. Äiti on aikoinaan tullut raskaaksi nuorena ja karannut kotoaan varakkaan perheensä luota. Kun sairaalassa työskentelevä äiti kohtaa uuden miehen, rikollisen taustan omaavan Elin ja rakastuu palavasti, hakeutuu Pearl yhä enemmän viettämään aikaansa asuntovaunualueen muiden asukkaiden kanssa.

Äiti oli kuppi sokeria. Häntä sai lainata koska tahansa.”

Margotin ja Pearlin naapurusto onkin täynnä toinen toistaan värikkäämpiä hahmoja aina huikentelevaisesta papista onnenkeksien viestejä ulkoaopetelleeseen Noelleen, pienemmistä ja isommista rikollisista kovia kokeneisiin meksikolaissiirtolaisiin, joita kaikkia yhdistää elämä yhteiskunnan marginaaleissa. Kaatopaikan ja alligaattorilammen välissä elävä yhteisö keikkuu konkreettisesti ojan ja allikon välissä, eikä poispääsyä tunnu olevan. Ei, vaikka Margotin auto on ollut lähtövalmiina jo vuosia.

Äiti tunsi lyhenteet, jotka muistuttivat hautakiviin kaiverrettuja kirjaimia R-I-P, rest in peace, mutta tarkoittivat lastensuojelua ja sijaisperhetoimintaa: CPSL, Child Protection Services Laws; FCP, Foster Care Plus; FF, Family Finding.”

Pearl viettää aikaansa erityisesti parhaan ystävänsä April Mayn kanssa ja käy tekemässä koululäksyjä ystävällisen meksikolaisnaisen, Corazónin ja tämän miehen Rayn luona.

Läpileikkaavana teemana kirjassa on väkivalta, erityisesti aseväkivalta, joka läpäisee ja jättää jälkensä pian koko yhteisöön. Se muuttaa myös kertaheitolla koko Pearlin siihenastisen elämän ja sysää hänet osaksi lastensuojelukoneistoa ja sijaisperheiden kierrettä. Samalla Pearl joutuu osaksi koston kierrettä itsekin. Clement kuvaa lakonisesti, miten normaalia aseiden rooli arjessa on.

Laukaus ei ollut tuntunut mistään. Nykyään metsästetään autoja, äiti sanoi. No ei oikeasti. Se oli varmaan harhalaukaus. Me kumpikin tiesimme, ettei koko jutussa ollut mitään erikoista. Meidän seudulla Floridassa jaeltiin luoteja ihan muuten vaan.”

Clement kertoo tarinaa nuoren Pearlin hieman naiivien mutta toisaalta liian paljon näkevien silmien läpi.

Ensin olin hiljaa. Sitten olin hirveän kiitollinen siitä että sydämeni löi itsestään, sillä jos minun olisi täytynyt saada se lyömään, en olisi ikinä onnistunut. Sydämeni itsenäinen syke, syke joka jatkui vaikka mitä kauheaa olisi tapahtunut, sai minut tuntemaan hellyyttä omaa ruumistani ja vähäistä elämääni kohtaan.”

Clementin osin karikatyyrimäisissäkin hahmoissa on kuitenkin samanaikaisesti lämpöä ja kiinnostavia luonteenpiirteitä. Kerronta on rempseää ja kieli uskottavaa. Vaikka juoni kerää ehkä loppua kohden vähän liikaakin toimintaelokuvamaisia piirteitä, onnistuu Clement hyvin aseiden läpiturruttaman yhteiskunnan kuvaamisessa. Ja osoittaa sen, keihin paisuneen aseteollisuuden seuraukset kipeimmin osuvat.

Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin
Gun Love
Suom. Terhi Kuusisto
2018, Like
278s.
Kansi: ei mainittu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s