David Grossman: Sinne missä maa päättyy

Israelilainen David Grossman luotaa kotimaansa väkivaltaista historiaa tässä sodanvastaisessa ja ajattomassa romaanissa.

Sinne missä maa päättyy -kansikuva

Tarina lähtee liikkeelle sairaalasta, jossa kertomuksen päähenkilöt, kaksi poikaa ja tyttö, makaavat sairaalassa Kuuden päivän sodan aikana vuonna 1967. Ystävyksiä koettelee kolmiodraama, molempien poikien, Avramin ja Ilanin, rakastuessa kolmikon tyttöön, Oraan. Ora päätyy naimisiin Ilanin kanssa ja saa kaksi poikaa.

1960-luvulta hypätään vuoteen 2000. Aviomies Ilan on jättänyt Oran ja lähtenyt toisen poikansa kanssa Etelä-Amerikkaan. Nuorempi poika Ofer puolestaan palvelee Israelin sotajoukoissa. Oran, Avramin ja Ilanin, kolmen keskushenkilön välisen draaman, lisäksi tarinalinjana onkin Oran äidinhuoli pojastaan Oferista. Nuori ja innokas Ofer janoaa aitoja sotakokemuksia ja haluaa jäädä pidemmäksi aikaa armeijan palvelukseen. Ora pelkää poikansa puolesta ja pelkoja ja mahdollisia kuolinuutisia paetakseen hän lähtee vaeltamaan pitkin maata mukanaan nuoruudenrakastettu Avram.

Kaikki ne yöt, jotka hän on valvonut ja odottanut aina siitä lähtien, kun Adam astui palvelukseen ja suoritti tehtäviä Länsirannalla ja edelleen Oferin jokavuotisen palveluksen aikana. Kaikki ne kerrat kun hän on mennyt avaamaan ovikellon soidessa ja miettinyt samalla mielessään: nyt se tapahtuu. Mutta huomisesta alkaen ovi pysyy kiinni.”

Ihmissuhdekiemuroiden lisäksi erityisesti vaellusmatka on kuin pitkä saaga läpi maan väkivaltaisen historian sivuten monia poliittisia ja filosofisiakin kysymyksiä sodasta ja sodan mielettömyydestä. Myös Palestiinan-kysymystä käsitellään, tietenkin.

Grossmanin teos ei kuitenkaan ota kovinkaan kärkkäästi kantaa poliittisen akuutteihin kysymyksiin vaan keskittyy pikemminkin sodan mielettömyyteen yleensä. Näin ollen se toimii ennemminkin pasifistisena puheenvuorona. Se keskittyy kuvaamaan perhesiteitä ja ihmisten välisiä suhteita levottomuuksien keskellä. Sen se tekee toisaalta arkisen maanläheisesti, toisaalta vahvan tunteikkaasti.

Mitä voi kertoa kuusivuotiaasta pojasta, meidän pikku Oferista, joka eräänä aamuna kesken koulumatkaa alkoi rutistaa minua tiukasti pyörän selässä ja kysyi arasti: ’Äiti, kuka on meitä vastaan?’ Kun yritin ottaa selvää, mistä oli kysymys, Ofer sanoi kärsimättömästi: ’Kuka vihaa meitä maailmassa? Mitkä maat on meitä vastaan?’ Minä halusin tietysti pitää Oferin maailman puhtoisena ja vailla vihaa ja sanoa, että nekin jotka ovat meitä vastaan eivät välttämättä vihaa meitä ja että meillä on vain pitkään jatkunut riita muutaman naapurimaan kanssa kaikenlaisista asioista niin kuin lapsilla on koulussa riitoja ja tappeluitakin.”

Teos on lähes 700-sivuinen ja perheen vaiheita käsitellään näin ollen laajasti. Koin tarinan paikka paikoin hieman itseään toistavana ja väsyttävänäkin, vaikka sinänsä Grossman taitaakin ison ja yleismaailmallisen aiheen käsittelyn pienen ja yksityisen kautta aivan hyvin.

Surullisen lisän kirjaan tuo, että Grossmanin oma poika kuoli sodassa kirjan kirjoitusaikana. Tapahtuma on varmasti vaikuttanut osaltaan myös tarinaan ja tekeekin erityisesti Oran ja Oferin välisestä suhteesta astetta riipaisevamman.

David Grossman: Sinne missä maa päättyy
To the end of the land
Suom. Markku Päkkilä
2009, Otava
677s.
Kansi: Greg Betz

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s