Johanna Laitila: Lilium regale

Johanna Laitilan esikoisteoksen nimi on latinankielinen sana kukkalajille, kuningasliljalle. Sana tulee kirjassa esille vasta lopussa, mutta vertautuu monin tavoin itse tarinaan ja sen päähenkilöihin.

Lilium regale -kansikuva

Lilium regale on tarina ennen kaikkea naisista, monessa sukupolvessa, sodan keskellä ja jälleenrakennuksen murroksessa. Tarinan päähenkilö on Else, joka syntyy 1930-luvulla maalaistaloon. Sotavuosien myötä Else lähtee evakkoon Ruotsiin, jossa hän tutustuu kirjailijaperheen tyttäreen, ihastuttavaan Ingaan. Sodan päätyttyä Else palaa kotikyläänsä Tornionjokilaaksoon ja päätyy piiaksi taloon, jossa hän tutustuu apteekkarin rouvaan, kirjakauppias Irinaan. Irinan kautta Else pääsee kurkistamaan ylemmän luokan elämään.

Nykyajassa tarinaa kerrotaan myös Elsen oman tyttären, Elisan näkökulmasta, joka hoitaa kuolevaa äitiään Ruotsin Eskilstunassa. Tarinassa omat roolinsa ovat myös Elisan Aino-tyttärellä sekä Elsen äidillä ja mummolla. Tarina ilmentää, miten naisille sallittujen ja toisaalta tukahduttamista vaativien tunteiden kirjo ylittää sukupolvia.

Miehistä erityinen rooli tarinassa on Elsen mummon aikanaan hoiviinsa ottaneella orvoksi jääneellä Urholla, jonka viinaanmenevä, väkivaltainen luonne koituu hänelle kohtalokkaaksi. Eniten jälkensä Elseen jättävät kuitenkin hänen elämänsä naiset.

Äiti tuli ovesta sisään kehräävänä virtana, perässään jotain sellaista ruutuesiliinaan puettua äidillisyyttä, jota näki valmisruokamainoksissa ja joka istui äidin päälle kuin vääränkokoinen kenkä vaivaisenluiseen jalkaan, Aitojen äitien tekemiä einespullia, Mamman sokeritonta mehukeittoa, Vähärasvaista maksalaatikkoa suoraa isoäidin uunista, Mummon mainiot gluteenittomat suklaapisarakeksit tai Pakastepizza kuin italialaisen äidin syli.”

Lilium regale kertoo kielletystä rakkaudesta, pidättyvyyden ja intohimon välisestä jännitteestä. Elsen heräävä ihastuminen toiseen naiseen on kuvattu hullaantuvana ja leikkisänä tunteiden vuoristoratana.

Pohjoiseen sijoittuvassa tarinassa kuullaan myös meän kieltä, mutta kieli on rikasta ja aistikasta kaiken kaikkiaan. Välillä tosin kerronnan aisteihin nojaava tyyli tuntuu menevän jopa hieman liiallisuuksiin.

Elsestä oli lohdullista maistella Ingan sanoja, nuolla niiden sileitä pintoja, joita hän ei vielä tuntenut liian syvällä kehossaan. Ensin he ojensivat toisilleen pienempiä sanoja. Ne jäivät aivan pinnalle, iholle tai hiuksille pölyksi, niin että pelkkä ristiveto tai etelätuuli voisi ne puhaltaa pois.”

Laitila tavoittaa helpontuntuisesti erilaisten tunteiden kirjon, oli kyse sitten sodan traumoista tai heräävästä seksuaalisuudesta. Tarinassa Elsen tyttären ja lapsenlapsen ympärille rakennettu kehyskertomus jäi historiallisen osion varjoon, vaikka sinänsä ratkaisu myös nykyhetkeen palauttamisesta on ymmärrettävä. Voimakkaimmillaan tarina on kuitenkin sota- ja evakkoajan kuvauksissaan.

Johanna Laitila: Lilium regale
2019, Gummerus
347s.
Kansi: Shutterstock

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s