Heidi Köngäs ammentaa romaaneihinsa usein historiasta ja todellisista henkilöistä. Tällä kertaa tarinan aiheena on Hitlerin varusteluministerinä tunnettu Albert Speer ja erityisesti hänen matkansa Lappiin vuosina 1943-1944. Speer kävi matkallaan tutustumassa suomalaiseen kaivosteollisuuteen, mutta Suomen elinkeinoelämä jää tarinassa kuitenkin kakkossijalle huomion kiinnittyessä Speeriin itseensä sekä erityisesti hänen suhteeseensa Hitleriin ja matkakumppaneihinsa, sihteeri Annemarieen, suomalaiseen tulkki Eeroon sekä taikuri Himmelblauhun. He toimivatkin tarinan kertojina vuorotellen, kukin omasta näkökulmastaan ja lähtökohdistaan.
Jokaisella kertojalla on omanlaisensa ääni. Speer tuskailee suhdettaan Hitleriin ja tämän harjoittamaan politiikkaan.
Tarina valottaa myös Hitleriä Speerin silmien kautta. Speer oli Hitlerin ihailema arkkitehti, jonka tämä halusi toteuttamaan mitä uskomattomimpia rakennusprojektejaan. Tällainen on myös jättimäisen ohjuksen suunnitteluprojekti, joka sai nimekseen Dora. Samaista nimeä kantaa myös vankileiri, joista molemmista kirjan nimikin juontaa juurensa. Kaikkein tiukimmin romaanin katse kuitenkin kääntyy Speeriin itseensä, joka Lapin reissullaan joutuu peilaamaan omaa rooliaan Hitlerin hirmuvallan kätyrinä. Oman peilikuvan kanssa on vaikea myös tulla toimeen. Suhde Führeriin on kuitenkin kaksijakoinen, mutta miesten välinen suhde kuvataan kuin parisuhteena, joka alkaa pikkuhiljaa rakoilla.
”Olen antanut velvollisuudelle kaikkeni, olen antanut Johtajalle kaikkeni. Vuodesta 1932 olen tehnyt kaiken vain hänelle, ensin arkkitehtina ja nyt varusteluministerinä. Turha sitä oli kieltää, vaikka nyt tuntuu, ettei hän enää tarvitse minua. Hän kysyy varusteluraportitkin Fritz Sauckelilta eikä minulta. Onko hän unohtanut, että minä olen sentään kääntänyt asetuotantomme uuteen nousuun?”
Vahvimmin muista kertojaäänistä nousee Annemarien ääni. Hän tarkkailee Speeriä ja tuo siihen katseeseen herkkää tulkintaa. Hän ihailee Speeriä mutta näkee matkan aikana myös pilkahduksia tämän heikkoudesta. Tulkki Eero puolestaan on ihastunut Annemarieen. Taikurin isoäiti on juutalainen, mikä tuo hänen rooliinsa matkalla omaa näkökulmaa.
Tarinassa intohimot eri kertojien välillä sinkoilevat ja matka on täynnä monenlaista tunteen paloa. Köngäs tuo esille kiinnostavasti monella tapaa käsitellystä aiheesta inhimillisiäkin ulottuvuuksia. Speeriä kuvatessaan hän valottaa ihmisiä hirmuhallinnon takana, mitenkään nostamatta näitä jalustalle. Könkään tapaan tarina onnistuu pitämään mukanaan.
Heidi Köngäs: Dora, Dora
2012, Otava
333s.
Kansi: Anna Lehtonen
Sivumerkkejä 