Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta

Riikka Pulkkisen uusin teos alkaa melko perinteisenomaisena, nuorehkojen kaupunkilaisaikuisten avioerokuvauksena. Henrik ja kertojana toimiva Frederika ovat päätyneet avioeroon suhteellisen kivuttomasti. Yhteisen, muutaman vuoden ikäisen lapsen hoidosta sovitaan sopuisasti eikä eroon liity kolmansia osapuolia tai muutenkaan ylimääräistä dramatiikkaa. Uusi elämäntilanne vaatii kuitenkin sopeutumista ja tähän rooliin asettautumista kuvataan Frederikan näkökulmasta rehellisesti mutta levollisesti. Eron, sitä edeltävien ja sen jälkeisten tapahtumien ja tuntemusten kuvaus on kirkasta.

Meidän joulumme on kaipuuntäyteinen museo. Kaikessa, mitä teemme tai sanomme on jäähyväisten hartautta ja viipymisen suloista alakuloa.”

Lasten planeetta -kansikuva

Jos avioeroa kuvaava tarinalinja on vahvasti kiinni kaupunkilaisarjessa, toinen juoni taas muodostuu kertojan mielenterveysongelmista kärsivän siskon tarinasta. Tässä tarinalinjassa ollaan noin kymmenen vuotta avioerotarinaa aiemmassa ajassa. Frederikan sisko Julia ajautuu psykoosiin yrittämällä hallita kaikkea ympärillään, mikä kuitenkin osoittautuu täysin mahdottomaksi.

Kaksi tarinalinjaa kietoutuvat yhteen paitsi henkilöiden kautta myös tematiikaltaan. Onhan molemmissa kyse omalla tavallaan tilanteesta, jossa oma itse tai muu yksikkö, kuten perhe, pitää määritellä ja rakentaa uudelleen sen jälkeen kun jotain on hajonnut. Silti nämä kaksi maailmaa tuntuvat jotenkin hyvin kaukaisilta toisiinsa nähden. Vaikka ”Pelon historiaksi” nimetty psykoosia kuvaava tarina jollain tapaa pohjustaakin kymmenisen vuotta myöhempiä tapahtumia ja siihen liittyviä pelkoja, yhteys jää silti löyhän tuntuiseksi. Koin nämä kaksi vahvasti toisistaan irrallisiksi tarinoiksi.

Pohdin, miten voisin pelastaa jokaisen ihmisrievun jonka aukiolla kohtaamme. Miten voisin hoivata ja äiditä heidät ehjiksi, että he kääntyisivät maailmaa kohti? En mitenkään, paitsi ottamalla heidät huomioon. Onko heidän elämässään ollut jokin tietty ratkaiseva hetki, päivä, viikko kuukausi, jona he olisivat tarvinneet vain yhden onnenkantamoisen, yhden ystävällisen katseen, yhden rohkaisevan sanan, yhden päättäväisen kehotuksen nousta aamulla ylös kaikesta huolimatta, ilmaantua paikalle kouluun tai työharjoitteluun, avata laskut? Se voisi tapahtua kenelle tahansa meistä. Kuka tahansa voisi uupua, peittyä kerros kerrokselta postiluukusta tipahtelevien kirjekuorten säälimättömään lumisateeseen. Ne meistä, jotka jaksamme yhteiskunnan osasina, kannamme ehtymätöntä vastuuta niistä jotka eivät jaksa. Kun he avaavat meille oven kauppaan ja katsovat meitä silmiin, me sanomme kiitos ja tiedämme, että koska tahansa osamme voivat vaihtua.”

Sinänsä varsinkin erotarina tarjoaa paljon samastuttavia, yleisinhimillisiä tuntemusten ja ihmissuhdekiemuroiden kuvauksia. Pulkkinen osaa asetella sanansa niin, että lukijan on helppo löytää tarinasta itsensä, oli taustalla samanlaisia kokemuksia tai ei.

Oikeastaan, jos olen totuudenmukainen, minulla on parhaillaan meneillään kaksi eroa. Toinen eroista on se jota teen kotona Henrikin kanssa lapsen mentyä nukkumaan. Istumme sohvalla, kaksi patsasta. Sanomme sanan, toisen. Pelkäämme, mutta kumpikin yksin. Suremme, mutta kumpikin yksin. Epäröimme. Yksin. Toinen ero on se, josta puhun ystävilleni. Se eroaminen on, outoa kyllä, jopa rattoisaa. Kuin saisi käsiinsä hämmästyttävän hyvän kirjan, jossa ihmisyyden paradoksit lopulta selitetään.”

Lapsi ei valitse olla äitinsä ja isänsä välissä. Hän haluaa kaiken olevan ehjää. Jos lapselta kysytään, hän menee äitinsä luo ja taluttaa tämän isänsä eteen, liittää vanhempiensa kädet yhteen. No niin, äiti ja isä, nyt te olette tässä, yhdessä: minä olen teidän välissänne, koska olen teistä molemmista tehty.”

Samalla Frederikan hahmo ja toisaalta hänen ja Henrikin avioerokuvio ovat välillä myös etäännyttäviä. Frederika muuttaa eron jälkeen lapsensa kanssa Töölöön ja elää muutenkin hyvin toimeentulevan, akateemisen ja kaikin puolin sivistyneen ihmisen elämää.

”’Mä rakastan lapsiani vaatimatta mitään takaisin niin kuin säkin, ja aika ajoin se on niin uuvuttavaa. Mutta samalla se on korkeinta subjektiutta. Tekijyyttä joka ei ole minkään kohteena. On vain oltava subjekti heille.’”

Myös ero hoidetaan sivistyneesti ja molemminpuolisen kunnioituksen vallassa. Tämä on tietenkin täysin mahdollista, mutta kaunokirjallisesti kiinnostavinta tässäkin tarinassa ovat säröt, rehelliset kuvaukset siitä, kun pinta rakoilee.

Kerronnallisesti ja kielellisesti romaani on tunnistettavaa Riikka Pulkkista, samaan aikaan tarkkaa ja kaunista, välillä kuitenkin naivistisen pumpulista.

Alut on tehty paljaudesta, vaaran ja alttiuden suloisuudesta, peloista jotka kerrotaan toiselle kuiskaten, öistä joina unet muuttuvat yhteisiksi iho ihoa vasten. Loput pakotetaan lopuiksi. Eroaminen tapahtuu sulkemalla ja sulkeutumalla.”

Jälkimmäistä edustivat erityisesti ponista ja leijonasta kertovat naivistiset tarinatuokiot, joita Frederika käy lapsensa kanssa. Sen sijaan raikkaan rehellisiä äitiyskuvauksiakin tarinasta löytyy. Nämä hetket kiteyttävät monia vanhemmuuden hauraita hetkiä osuvasti ja inhimillisesti.

Töölöläinen fantasia, josta sinä vuosikaudet haaveilit, on muuttunut sotkuiseksi todellisuudeksi, ja näin me, sinun entiset haavekuvasi, heijastamme sinut itsellesi täsmällisesti ja armottomasti, näemme miten sinä et mahda millekään mitään eikä lapsesi opi tunnistamaan rajojaan. Teidät on samoista peloista valettu, hänet sinun sisääsi, sinä synnytit hänet ja jatkoit pelkäämistä, aloit pelätä vielä enemmän, aloit pelätä uusia asioita ja siirrät kaikki lapselliset kauhusi häneen. Todellako luulit että osaisit kasvattaa hänet vapaaksi siitä mikä sinua itseäsi piinaa?”

Osallistun kirjalla Helmet2020-lukuhaasteeseen #38 (kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu).

Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta
2018, Otava
382s.
Kansi: Anna Lehtonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s