Laura Lindstedt: Ystäväni Natalia

Laura Lindstedtin uusin romaani alkaa kiinnostavasti terapeutin näkökulmalla. Kertojana toimiva terapeutti alkaa kertoa asiakkaastaan, jonka hän nimeää ”Nataliaksi”. Vaikka normaalisti terapeuttia sitoo vaitiolovelvollisuus, hän perustelee asiakkaansa yksityisasioista avautumistaan yleisellä edulla: ehkä joku voisi Natalian tarinan kuultuaan saada apua omiin samanlaisiin ongelmiinsa.

Pian käy ilmi, että Natalia kärsii seksiaddiktiosta. Terapeutti haluaa soveltaa Nataliaan itse kehittämäänsä kerrostushoidoksi nimettyä terapiamuotoa, jonka keskeisenä menetelmänä ovat erilaiset kirjoitusharjoitukset. Virallista alan hyväksyntää terapiamuoto ei ole saanut, mutta kertoja uskoo metodin auttavaan voimaan.

Ystäväni Natalia -kansikuva

Vaikka terapeutti on tarinassa kertojana, pääosan varastaa silti potilas, Natalia. Kertoja jää monelta osin lukijalle mysteeriksi aina sukupuolta, nimeä ja ikää myöten. Nataliasta sen sijaan piirtyy läheisempi kuva ja ainakin näennäisesti lukijalle välittyy intiimejä paljastuksia tämän elämästä. Jonkinlaisesta yliseksuaalisuudesta ja seksiriippuvuudesta johtuen terapiaan hakeutunut Natalia janoaa seksisuhteita, muttei kuitenkaan tunnu saavan niistä irti sitä mitä kaipaa tai tarvitsee.

Ymmärrätkö? Ajattelen seksiä koko ajan. Se on minun ongelmani. Tuloillaan oleva akti tunkeutuu päähäni kuin mikäkin kasvain, ja minä olen hukassa.”

Terapiassa Natalia on omapäinen ja haluaa kontrolloida vastaanottoa. Hän on muun muassa tuonut mukanaan oman herätyskellon, joka ilmoittaa milloin istunto on päättynyt. Hän ei myöskään halua terapeutin vain sanelevan hänelle harjoituksia, vaan vie niitä jatkuvasti haluamaansa suuntaan. Vaikka kertojana on terapeutti, Natalian omavaltaisuus sekoittaa pakkaa: kuka tarinaa kertoo ja kuka vetelee lopulta naruista? Pikkuhiljaa terapian kautta Natalian tarina aukenee. Istunnoissa sukelletaan syvälle esimerkiksi Natalian perhetaustaan sekä tietenkin moninaisiin suhteisiin.

Lindstedtin tyyli on harkittua, virkkeet ja pisteen paikat tarkkaan mietittyjä. Tarinassa ei tunnu tekstillisesti olevan juuri mitään liikaa. Lindstedt viittaa tekstissään myös sekä keksittyihin että olemassa oleviin taiteilijoihin, kuten Niki de Saint Phalleen. Taideteoksilla on tarinassa oma merkityksellinen paikkansa.

Terapia on intensiivistä ja seksiaddiktioon liittyvät ajatukset, teot, mielikuvat ja fantasiat on kuvattu graafisesti. Myös ihan kirjaimellisesti graafisesti: teoksen sivuilta löytyy muun muassa yksityiskohtainen piirros erektiossa olevasta peniksestä. Intiimiys tuo Natalian lähelle lukijaa, vaikka toisaalta herättää pohdintoja myös tarkoitushakuisuudesta. Seksiaddiktion taustat yhdistetään terapiasessioissa perus-freudilaisittain perhe- ja varsinkin isäsuhteeseen, mutta myös feministisiä, naisten alistamiseen ja väkivaltaan liittyviä viittauksia tekstistä löytyy.

Väkivaltainen mies? Aloin puhua hänelle Sean Pennin ex-vaimosta, jonka nimi oli ollut Robin Gayle Wright Penn ja jonka nimi sittemmin oli Robin Gayle Wright. Ymmärrätkö, sanoin auttavalle puhelimelle, Robin pudotti nimestään ja itsestään Pennin pois, mitä hän olisi Pennillä tehnyt, mitä miehillä ylipäänsä teki, tai miesten nimillä, eikö oma nimi riitä.”

Olennaisempaa kuin Natalian terapiakäyntien syy on tarinassa kuitenkin Natalian ja tämän terapeutin välinen suhde, joka on monella tapaa omalaatuinen. Se muistuttaa välillä jonkinlaista riippuvuussuhdetta, välillä jonkinlaista kissa ja hiiri -leikkiä.

Tästä syystä tarvitset terapeuttia”, jatkoin. ”Tarvitset minua nimenomaan siksi, että en ole yksi sinun rakastajistasi.” Näin suorin sanoin minä muistutin Nataliaa prinsiipistä, joka terapiasuuntauksesta riippumatta on kaikkein loukkaamattomin hoidollista työtä ohjaava lähtökohta.”

Itselleni mieleenpainuvinta teoksissa olikin loppujen lopuksi sen ajatuksia herättävä kuvaus terapiasta sekä terapeutin ja tämän asiakkaan välisestä suhteesta. Terapeutti on toisaalta aina asiakkaansa peili, toisaalta myös neuvonantaja. Nämä ja monet muut terapiaan liittyvät roolitukset ja vallan kysymykset saavat Lindstedtin kirjassa kiinnostavia näkökulmia.

Jussi Karjalainen on tehnyt romaaniin kauniin kannen.

Osallistun kirjalla Helmet2020-lukuhaasteeseen #9 (kirjassa kohdataan pelkoja).

Laura Lindstedt: Ystäväni Natalia
2019, Teos
217s.
Kansi: Jussi Karjalainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s