Kjell Westö: Kangastus 38

Eletään vuotta 1938. Asianajaja Claes Thune on vastikään palkannut assistentikseen näppärän Matilda Wiikin. Nainen on hyvä ja tarkka työssään, mutta hänellä tuntuu olevan jonkinlainen salaisuus. Samaan aikaan Thunea pitää kiireisenä säännöllisesti kokoontuva Keskiviikkoklubi. Herraskerholaisten kokoontumisessa väitellään politiikasta ja ajankohtaisista aiheista. Eräänä päivänä herrakerho kokoontuu Thunen toimistolla ja Matilda tunnistaa yhden kerholaisen äänen. Se on ääni menneisyydestä ja nostaa pintaan järkyttävät muistot vankileiriltä, jotka eivät jätä tätä rauhaan.

Kangastus 38 -kansi

Kalvavasta vaarantunteesta huolimatta Matilda päätti mennä puolitiehen vastaan. Hän sanoi niin tyynellä ja vivahteettomalla äänellä kuin pystyi: Jos kerron että olen nähnyt, miten mies kumartui noukkimaan tupakantumppia maasta ja sai kuulan päähänsä niin että kallosta jäi vain puolet, ja aivot valuivat kuin harmaa kaurapuuro varaston seinää alas? Jos kerron että näin miten lapsi syntyi likaiselle betonille ja kuoli ja miten se heitettiin parin tunnin päästä kuormalavalle kuin halko? Lakkaatteko sitten kyselemästä?”

Westön romaani on poliittista historiaa ja dekkaria kiinnostavasti sekoitteleva tarina, joka ammentaa luokkaeroista, historian painolasteista ja poliittisista ristiriidoista. Vuoden 1918 tapahtumat ovat tarinassa kollektiivisessa muistissa. Samaan aikaan saksalaismielisyys nostaa päätään. Tarinassa mukana kulkevat salaisuudet kuoriutuvat auki hiljalleen takaumia ja ajallista hyppelyä hyödyntäen.

Henkilöhahmot ovat karikatyyrimäisiä, mutta sinällään kiinnostavia. Thunen ja Matildan lisäksi tavataan esimerkiksi Keskiviikkoklubin ailahtelevainen juutalainen jäsen sekä menneisyyden salaisuuksiaan peittelevä psykiatri. Mukana tarinassa ovat myös Thunen vastikään entiseksi jäänyt vaimo sekä tämän uusi rakastaja, Thunen ystävä Robi Lindemark. Westö kuvailee usein kokonaisia perheitä tai jopa sukuja aina lapsuudesta ja nuoruudesta aikuisuuteen asti. Tällä kertaa keskitytään kuitenkin vain muutamaan keskushenkilöön, mikä on virkistävää ja toimii.

Westö on sijoittanut romaaninsa jälleen Helsinkiin, jonka (eteläisten osien) kadut hän tuntee hyvin. Helsinkiläistä miljöötä kuvaillaankin jälleen vivahteikkaasti osana tarinaa. Westön katse kulkee jälleen helsinkiläisen, suomenruotsalaisen yläluokan kautta, mutta vahvimmin henkilöistä jää silti mieleen salaperäinen Matilda Wiik, tai Miljaneiti, kuten hänet myös tarinassa tunnetaan. Salaisuuksien ympärille rakentuva jännite pysyy tarinassa hyvin yllä loppuun saakka.

Osallistun kirjalla Helmet2020-lukuhaasteeseen #12 (kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera).

Kjell Westö: Kangastus 38
2013, Otava
330s.
Kansi: ei mainittu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s