Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

Olen aiemmin kiertänyt Liane Moriartyn kirjat varmaankin siksi, että ne löytyvät usein kirjastossakin viihde-hyllystä ja olen siksi pitänyt niitä aiemmin itselleni liian kevyenä luettavana. Big Little Lies -televisiosarjan myötä kuitenkin intouduin tarttumaan myös Moriartyn kirjoihin. Mustat valkeat valheet on tämän tv-sarjan taustalla oleva kirjasuomennos.

Mustat valkeat valheet -kansikuva

Australialaiskirjailijan teos sijoittuu Pirriween pikkukaupunkiin keskiluokkaisten perheiden elämään. Pirriween alakoulu on alkanut lomien jälkeen. Ensimmäisenä päivänä tapahtuu kuitenkin välikohtaus, joka sysää koululaisten vanhemmat toisiaan vastaan. Syntyy kaksi leiriä, joiden välille vanhemmat asettuvat.

Gabrielle: Koulu jakautui kahteen leiriin. Se oli kuin, miten sen nyt sanoisi, sisällissota. Oli pakko olla joko Madelinen tai Renatan puolella.

Bonnie: Voi ei suinkaan, sehän on kamalaa. Ei siinä niin käynyt. Mitään kahtiajakoa ei ollut….”

Draaman keskiössä ovat erityisesti vasta paikkakunnalle muuttanut yksinhuoltaja Jane Ziggy-poikansa kanssa, Janen puolelle kärkkäästi ja äänekkäästi asettuva, eräänlainen kaupungin bosslady Madeline, jolla on omat haasteensa teini-ikäisen Abigail-tyttären sekä ex-miehensä Nathanin ja tämän uuden puolison Bonnien kanssa, kuvankaunis, kaksospoikien äiti Celeste, jonka avioliitto saa niin ikään merkittävän roolin tarinassa, sekä takakireä Renata, jolle Amabella-tyttären hemmottelu on kaikki kaikessa.

Kovin paljon juonesta ei kannata paljastaa, mutta tiivistettynä: vanhemmuden, rakkauden, väkivallan ja ystävyyden ympärille rakentuva vyyhti tiukkenee kohtalokkain seurauksin, ja tätä vyyhtiä Moriarty tarinassaan kuroo auki otteessaan intensiivisesti pitävin vedoin.

Vaikka kyseessä on viihderomaani, se on sitä astetta monipuolisemmalla vivahteella. Moriarty kuvaa osuvasti pääosin ylempään keskiluokkaan kuuluvien sosiaalisia paineita ja ihmissuhdekiemuroita. Parisuhteet ovat tarinassa vahvasti vallankäytön näyttämöitä, joissa valta-asemia määrittelee milloin sukupuoli milloin raha. Moriarty osoittaa, mitä komeat ja vaivalla kokoon kasatut kulissit romahtaessaan kätkevät sisäänsä.

Tarina on toisaalta myös kevyt: keskiluokkaista perhe-elämää ja erityisesti lastenkasvatuksen kiemuroita teos kuvaa välillä hauskasti ja hulvattoman humoristisestikin. Komedia on myös mustaa.

”’Bonnie ja hänen äitinsä ovat Amnesty Internationalin jäseniä’, Abigail sanoi. ’Niinpä tietysti’, Madeline mutisi. Jennifer Anistonista tuntuu varmasti juuri tällaiselta, hän ajatteli, aina kun hän kuulee, että Angelina ja Brad ovat taas adoptoineet orvon tai pari.”

Kiiltävän ja pirteän pinnan alla kuitenkin kuohuu ja sen alta löytyy traagisia ja vakavia aiheita, kuten hyytävän uskottavasti kuvattua parisuhdeväkivaltaa.

Celeste ei pystynyt heti puhumaan. Hänen suunsa oli täynnä isoja, kulmikkaita sanoja. Hän kuvitteli, että antaisi niiden tulla ulos. Mieheni lyö minua, Renata. Ei tietenkään koskaan kasvoihin. Siihen hän on aivan liian hieno. Lyökö sinun miehesi? Ja jos lyö, minua kiinnostaa erityisesti yksi asia: Lyötkö sinä takaisin? ’Ei mitään hätää’, Celeste sanoi.”

Paitsi perhe-elämän tragikomiikkaa, Moriartyn romaani kuvaa vahvasti myös erityisesti naisten välistä ystävyyttä. Erilaiset ja -taustaiset naiset sysätään yhteen vähän sattumankin oikusta, mutta tarpeen vaatiessa he löytävät toisistaan voimaa.

Tarina on koukuttavasti rakennettu ja kuin tehty filmatisoinnille (tv-sarjahan tarinasta onkin tehty). Erityisesti kaupunkilaisten, kuten kouluyhteisön eri jäsenten, tarinan päähenkilöiden ja sivustakatsojien haastatteluiden varassa etenevä kerronta toimii erinomaisesti niin romaanissa kuin sarjassakin.

Luin romaanin vasta HBO:n tv-sarjan katsottuani, joten Moriartyn luomat hahmot saivat mielessäni tunnettujen näyttelijöiden kasvot Nicole Kidmanista Reese Witherspooniin. Kuten useimmiten, romaani kannattaa kuitenkin lukea ennen sarjan katsomista. Molempien parissa on helppo viihtyä.

Osallistun kirjalla Helmet2020-lukuhaasteeseen #3 (kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti).

Liane Moriarty: Mustat valkea valheet
Big little lies
Suom. Helene Bützow
2014, WSOY
445s.
Kansi: Yamada Taro / Image Bank / Getty Images

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s