Urheilun ympärille kiertyvä draama on oma lajinsa romaanikirjallisuudessa, mutta omalle kohdalle tällaisia romaaneja on osunut loppujen lopuksi aika vähän. Yhdysvaltalaisen Chad Harbachin periamerikkalaisen urheilulajin, baseballin, pariin sijoittuva tarina tarttui mukaan kirjastonhyllyltä sattumalta, vaikka se ilmestyessään olikin ilmeisen kehuttu ainakin kotimaassaan.
Romaanin pääosassa on lahjakas baseball-lupaus, Henry Skrimshander, joka saa stipendin Westish Collegeen ja pääsee mukaan viemään yliopiston baseball-joukkuetta menestykseen. Yliopistossa Henry ystävystyy joukkueen kapteenin Mike Schwartzin kanssa. Mike puolestaan ryhtyy suhteeseen yliopiston rehtorin Pella-tyttären kanssa. Rehtori Affenlightilla itsellään on puolestaan muuta mietittävää, sillä hän on rakastunut Henryn kämppäkaveriin, Owen Dunneen. Kun mukaan sekoitetaan vielä kohtalokas onnettomuus, on erityisesti ihmissuhteiden ympärille sekoitettu soppa valmis.
Tarinan neljän keskeisen henkilön elämät kietoutuvat toisiinsa tiiviisti. Yliopistolle, sen käytäville, kampusalueelle ja urheiluharjoituksiin rajautuvan romaanin miljöö alleviivaa yhteisöllisyyttä ja pieniä piirejä. Laji itsessään toimii vertauskuvana monelle kirjan teemalle, toisiin tukeutumiselle, ystävyydelle, rakkaudelle, menestykselle, onnistumiselle, unelmille, voitolle ja häviölle. Pintaraapaisua myös yhteiskunnallisiin teemoihin löytyy.
”Linja-auton jokainen kundi Schwartzista aina pieneen Loondorfiin oli kasvanut ammattiurheilijan urasta unelmoiden. Unelmasta ei syvällä sisimmässään luopunut vielä silloinkaan kun tajusi ettei siitä koskaan tulisi totta.”
Tarinan henkilöt ovat luonteiltaan erilaisia, mutta jokaisella on oma vahva siteensä peliin, baseballiin. Henry tulee vaatimattomista olosuhteista ja elää ja hengittää lajia, joka on hänelle myös mahdollisuus menestyä ja saavuttaa jotain elämässään. Mike on puolestaan jo vähän urheilutiensä loppupuolella oleva konkari.
Harbachin tarina on monella tapaa periamerikkalainen ja tyyli myös sellaiseksi tunnistettava. Toisaalta hänen hahmoissaan on moniulotteisuutta ja hahmojen tekemät elämänvalinnat eivät välttämättä ole niitä kaikkein perinteisimpiä. Tarina on sujuvasti kirjoitettu ja vetää mukaansa viihdyttävästi.
Hauskoja kuriositeettejakin kirjasta löytyy. Henkilöhahmojen nimet saattavat hyvin olla tavallisia yhdysvaltalaisia nimiä, mutta suomalaiseen korvaan esimerkiksi nimet, kuten Starblind, Henry Skrimshander tai Guert ja Pella Affenlight kuulostavat hauskan koukeroisilta. Hauska yksityiskohta on myös kirjan suhde Moby Dick -klassikon luoneeseen Herman Melvilleen, joka on laitettu tarinassa tekemään vierailun yliopistossa.
Urheilu on kirjassa tietenkin tärkeässä konkreettisessa ja symbolisessa osassa. Baseballista tai urheilusta ylipäätään vähemmän piittaamattomallekin se kuitenkin tarjoaa ihmissuhdepureskelussaan viihdyttävää ajanvietettä. Harbachin teos on ennen muuta tuhti mutta kepeähkö lukuromaani, jota kannattelevat ennen muuta sen sympaattiset ja omien kasvukipujensa kanssa painivat henkilöhahmot.
Osallistun kirjalla Helmet2020-lukuhaasteeseen #14 (urheiluun liittyvä kirja).
Chad Harbach: Pelin henki
The art of fielding
Suom. Tero Valkonen
2013 (2011), Otava
468s.
Kansi: Anja Reponen
Sivumerkkejä 