Emma Puikkonen: Lupaus

Ilmastonmuutos on aihe, joka on viime vuosina tullut ryminällä myös osaksi kotimaista fiktiokirjallisuutta. Usein ilmastonmuutosta käsittelevät romaanit ovat jollain tapaa dystooppisia. Niissä eletään jo maailmassa, jota ilmastonmuutos on muokannut huomattavammin kuin tämänhetkistä maailmaa, tai ainakin niin, etteivät ihmiset enää pysty ummistamaan silmiään luonnon tuhoutumisen vaikutuksilta.

Lupaus-kansikuva

Emma Puikkosen Lupauksessa eletään kuitenkin ilmastonmuutoksen osalta jonkinlaista nykyhetkeä tai ainakin ihan lähitulevaisuutta, 2020-lukua. Ilmastonmuutos ja sen aiheuttama tuho jyllää jo, mutta ihmiset ovat vasta siihen havahtumisen kynnyksellä. Paitsi päähenkilö, jolle lapsuudesta tuttu uhkakuva tuntuu olevan lähempänä kuin vielä koskaan.

Rinna saa lapsena isältään lupauksen siitä, että tämä pelastaa hänet aina jos tarve niin vaatii. Samanlaisen lupauksen haluaisi aikuinen Rinna antaa tyttärelleen Seelalle. Kiihtyvä ilmastonmuutos kuitenkin häilyy koko ajan painavampana uhkana, eikä Rinna ole varma pystyisikö pitämään saman lupauksen lapselleen tulevaisuudessa. Ilmastonmuutos herättää pelkoa, jota Rinna pyrkii suitsimaan rakentamalla lapsuudenkotinsa pihalle suojabunkkeria, jonne paeta luonnonmullistuksia ja muita uhkia. Rinna kärsii ympäristöahdistuksesta, vaivasta joka romaanissa tavattavan lääkärin mukaan vaivaa erityisesti nykyajan äitejä.

Samanaikaisesti seurataan Rinnan veljeä Robertia, joka kuvaa tutkijana sulavia jäätiköitä Grönlannissa, ja on siten konkreettisesti tuhoutuvan luonnon todistaja. Oman äänensä tarinaan tuo Rinnan tytär Seela, joka tarkkailee maailmaa ja omaa lähipiiriään lapsen viattomasta ja yksinkertaistetusta vinkkelistä.

Romaanissa liikutaan eri aikatasoilla, nykyhetken lisäksi myös Rinnan lapsuudessa 1980-luvulla, jolloin Rinnan elämä vielä nojasi vahvaan turvallisuudentunteeseen. Maailma oli ja pysyi, uhkiakin oli, mutta ei mitään ilmastonmuutokseen vertautuvaa, olemassaolon perustuksia vavisuttavaa.

Kun Rinnan oma lapsi sitten sairastuu niin ikään ilmaston lämpenemiseen yhdistettyyn punkkisairauteen, puutiaisaivokuumeeseen, syvenevät Rinnan pelot tulevaisuudesta ja turvallisuudentunne järkkyy entisestään.

”Minun on uskallettava ymmärtää tämä, ajattelen. Tutkijat varoittavat. Joukkosukupuutto. Hiilidioksidi. Hyönteiset, niiden jälkeen linnut. Meri, joka lämpenee. Katson ulos ikkunasta. Puut heiluvat tuulessa, puistossa kaksi lasta keinuu kilpaa, tuuli tarttuu heidän vaatteisiinsa. On vaikea ymmärtää, että tämä katoaa. Minun kannaltani kaikki on hyvin juuri nyt, tyttö on päiväkodissa ja paranee lisää jokainen päivä, tuuli tarttuu puihin, aurinko pilkistää pilven lomasta. Mutta tämä mikä on ikkunan takana, on hajoamassa ja katoamassa, ja minä olen se, jonka joskus pitää kertoa se tytölle.”

Puikkonen rakentaa taidokkaasti tämän turvallisuudentunteeseen ripustautuvan elämänkaaren, suojatun lapsuuden jälkeen äitiyteen ja tulevaisuuden uhkakuviin kiinnittyvien pelkojen asteittaisen lisääntymisen. Rinnan mieli järkkyy uhkien ja pelkojen vallatessa sen lähes kokonaan. Puikkonen kuvaa vakuuttavasti vanhemman voimattomuuden tunnetta ilmastonmuutoksen kaltaisen, hallitsemattomalta tuntuvan uhan edessä.

”Mitä minä yksi ihminen voin tehdä. Ja silti olen sanonut: lupaan pelastaa sinut. Minun pitäisi tehdä kaikkeni, minun olisi puhuttava, olisi ojennettava kädet, olisi työnnettävä maapallo radalleen. On soitettava pääministerille, heille kaikille. On kavuttava aitojen yli pysäyttämään lentokoneita, sabotoitava lehmien keinosiemennystä, seisottava tien tukkeena.”

Puikkonen kirjoittaa kaunista kieltä ja sitoo luontevasti yhteiskunnallisen ja poliittisen yhteen yksilön yksityisen ja intiimin tarinan kanssa. Lupauksen kerronnan rytmitys tekee koko romaanin tunnelmasta uhkaavan. Se ei ole sitä kuitenkaan tieteellisfantasian tapaan vaan kiinni tässä nykyhetkessä, tässä todellisuudessa. Häpeämättömästi ja suoraan romaani muistuttaa, että ilmastonmuutos on todellinen, jo käynnissä oleva uhka, joka vaatii toimintaa.

Osallistun kirjalla Helmet2020-lukuhaasteeseen #20 (luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja).

Emma Puikkonen: Lupaus
2019, WSOY
299s.
Kansi: ei mainittu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s