Miika Nousiainen: Juurihoito

Eräänä päivänä mainosalalla toimiva, isättömänä kasvanut, moderni suomalaismies Pekka päätyy kipuilevan hampaansa kanssa hammaslääkäriin ja tajuaa hoidon aikana olevansa hammaslääkärinsä kanssa sukua. Pian selviääkin, että juurihoitoa hänelle antava hammaslääkäri Esko Kirnuvaara on hänen veljensä. Pekalla ja Eskolla on yhteinen isä. Keskenään erilaiset, mutta yhteyden löytävät veljekset alkavat pikkuhiljaa tutustua toisiinsa ja ennen muuta selvittämään, mitä heidän molempien kadottamalle isälleen, Onni Kirnuvaaralle, on tapahtunut ja miksi hän aikoinaan on hylännyt lapsensa.

Nousiainen_Juurihoito

Tämä tutkimusmatka heittelee heitä ympäri Suomen ja myös rajojen ulkopuolelle. Selvitystyö nimittäin osoittaa pian, että Pekalla ja Eskolla on myös muita sisaruksia. Tarkemmin sanoen, kolme siskoa. Sari on työväenluokkainen, Ruotsin Södertäljen maahanmuuttajalähiössä Ronnassa asuva yksinhuoltaja. Thaimaasta löytyvä Fana on lukutaidoton ja elänyt kadulla. Australialainen Sunday taas on puoliksi aboriginaali. Sisarusparven kasvaessa he etenevät yhdessä selvittämään isäänsä liittyvää mysteeriä.

Tarina etenee vuoroin Pekan, vuoroin Eskon kertomana. Vaihtuva kertoja on tuttu Nousiaisen aiemmistakin romaaneista. Kerrontaratkaisu päästää ääneen molemmat päähenkilöt, joista löytyykin riittävästi omanlaistaan ääntä, ja myös tekee kokonaisuudesta selkeästi rytmitetyn. Siinä missä Esko on kaavoihinsa kangistunut, perheetön ja työlleen elävä jäyhä, perinteinen suomalaismies, on Pekka moderni, etunojainen ja eronnut isä. Maailmalta löytyvät siskot puolestaan ovat kukin niin ikään omia persoonallisuuksiaan ja onnistuvat nytkäyttämään molempien veljesten ajattelua uusiin suuntiin.

Nousiaisen kerronta on humoristista, lempeän satiirista ja kekseliästä. Henkilöhahmoissa on karikatyyrimäisiä piirteitä, mutta paljon myös tunnistettavaa. Vaikka tarina on paketoitu vitsikkääseen muotoon, sen syvyyksissä on pohjimmiltaan surumielisiäkin teemoja, kuten juurettomuutta ja hylkäämisen kokemuksia. Kirjan nimi on monimerkityksellisyydessään onnistunut.

Lapsen silmissä näkyy vankkumaton usko omiin vanhempiin ja maailman hyvyyteen. Siitä tulee lohdullinen olo, mutta perässä tulee suru. Miten ja missä vaiheessa tuolle olennolle kerrotaan, ettei tämä maailma kaikkineen niin mukava paikka ole? Ja sitten sitä alkaa miettiä, että milloin tuosta luottavaisesta kauniista ihmisestä tulee samanlainen ihmisraunio kuin isästään.”

Erityisesti maailmalta löytyvien siskojen kautta kepeähköön tarinaan tuodaan myös isoja teemoja, kuten Ruotsin maahanmuutto- ja rasismikeskusteluja, Thaimaan seksiturismin raadollisuutta sekä Australian aboriginaalien syrjitty asema. Näiden käsittely on välillä paasaavaa ja pintapuolista.

Helsingin valtuustossa perussuomalaiset käyttävät Ronnaa esimerkkinä paikasta, jossa kaikki on mennyt päin persettä maahanmuuttajien takia. Ja siihen joku vihreistä sanoo, että omissa lähiöissä on panostettava siirtolaisten integraatioon segregaation välttämiseksi. Kokoomus sanoo, että ihan sama kunhan sinne pääsee autolla. Ja demarit haluaa kaavoittaa sinne Prisman eikä Lidliä. Ja vihreät kannattaa ehdotusta kun Lidl tuo mehunsa epäekologisesti kaukaa. Kokoomukselle on sama kunhan ne mehut saa viedä autolla mahdollisimman kauas ilman holhousta. Ja perussuomalaiset vaativat lisää väkeä verovirastoon töihin, koska paikka on täynnä maahanmuuttajia, jotka ovat tulleet tänne maksamaan meidän verot.”

Stereotyyppisten, erityisesti tiettyihin maihin yhdistettyjen yhteiskunnallisten ongelmien valinta osaksi romaanin juonta tuntuu hieman heppoiselta. Myös sisarusten elämänkohtaloiden väliset erot tuntuvat epäuskottavan liioitelluilta.

Tai jotain siltä väliltä. Voi kun ihmiset tajuaisivat, että yleensä kaikki asiat ovat ääripäiden sijaan jotain siltä väliltä. Minä tajusin sen vasta tällä matkalla. Ihminen voi tanssia olematta idiootti ja ihminen voi olla idiootti tanssimatta. Onneksi tanssin kerran.”

Vahvimmillaan Juurihoito on kuvatessaan lempeän huumorin keinoin sisarusten keskinäistä kanssakäymistä ja dialogia. Nousiaisen tapa kohdella päähenkilöitään on sympaattinen ja ymmärtävä, ja siksi välillä hulvattomaksikin äityvän tarinan parissa jälleen myös viihtyy.

Osallistun kirjalla Helmet2020-lukuhaasteeseen #23 (kirja on julkaistu myös selkokielellä).

Miika Nousiainen: Juurihoito
2016, Otava
332s.
Kansi: ei mainittu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s