Ison-Britannian maineikkaimpiin nykykirjailijoihin kuuluva Ian McEwan hyppää uusimmassa pienoisromaanissaan satiirikon saappaisiin ja tarttuu kiinni brittien Brexit-vyyhtiin. Jim Sams on pääministeri, joka havahtuu eräänä päivänä huomaamaan, että on muuttunut ihmisestä torakaksi. Tarkemmin sanottuna, torakka on hiipinyt hänen sänkyynsä ja ottanut hänen olomuotonsa. Pian pääministeri huomaa, että hallituksessa kaikki muutkin ministerit – paitsi yksi – ovat ottaneet niin ikään uuden olomuodon.
Keskellä kansallista kaaosta oleva pääministeri ryhtyy selvittämään poliittisia sotkuja, vaikka se uudessa olomuodossa, ison ja raskaan pään ja sotkeentuvien raajojen kanssa, tuntuukin hivenen hankalalta.
McEwan kommentoi romaanillaan Brexit-sotkua, mutta itse teoksessa kansallinen kriisi ei johdu EU-erosta vaan reversalismista, politiikasta, jossa rahan suuntaa on muutettu mitä hullunkurisimmilla tavoilla. Talouspoliittinen menetelmä aiheuttaa muun muassa sen, että työntekijä maksaa työnantajalleen oikeudesta tehdä työtä, mutta kaupassa asiakas saakin korvauksen ostamistaan tuotteista. Itsensä pääministerin keksinnön taustalla on jonkinlainen nurinkurinen tavoite suunnata kansan kulutustottumuksia ja rahavirtoja kansakuntaa ja taloutta hyödyntävään suuntaan. Tämän poliittisen suuntauksen junttaamisessa ja kansanäänestyksen järjestämisessä riittääkin tehtävää. Jonkinlaisessa poliittisessa Absurdistanissa siis eletään, mutta sellaisenahan politiikka ihan todellisuudessakin tänä päivänä välillä näyttäytyy, kuten vaikkapa juuri Iso-Britannian tai Yhdysvaltojen poliittista arkea seuraamalla voidaan todeta.
Yhdysvaltoihin ja Donald Trumpiin McEwan viittaa selkeästi yhdellä hahmoistaan, Twitterissä häiriköivällä ”Archie Tupperilla”.
”Seuraavana päivänä Yhdysvaltain presidentti heräsi varhain johtamaan keskustelua vuoteestaan ja näyttämään mallia muille. ’Pikku Sylvie Larousse upottaa englantilaisia laivoja. PAHA!” Se oli runoutta, täynnä niin merkitystihentymiä kuin kepeää vapautuneisuutta tosiseikkojen kahleista.”
Tupperia Sams yrittääkin houkutella hyppäämään reversalismin kannattajaksi, jotta saisi myös ulkomaankaupan vetämään ja kasvatettua kansainvälistä poliittista mahtiaan.
”Samsin jahkaillessa ja jakolinjojen halkoessa hallitusta konservatiivin takapenkkiläisten keskuudessa vaikuttava puristiryhmä terävoitti linjaansa. Britannian oli ryhdyttävä reversalismiin yksin ja käännytettävä muu maailma esimerkkinsä voimalla. Jos maailma ei seuraisi perästä, sen pahempi maailmalle. Ajatus sai nimen ROC, Reversalism in One Country eli reversalismi yhdessä maassa. Lauluja ja seinäkirjoituksia ilmaantui kaikkialle – Roc around the clock.”
Päähenkilö, pääministeri-torakka puolestaan viittaa tietenkin Brexit-kohussa ryvettyneeseen Boris Johnsoniin.
Brexit-kohun lisäksi teos hipaisee monia nykyajan ilmiöitä, kuten tietenkin somen roolia politiikan arjessa ja viestinnässä sekä esimerkiksi #metoo-kohua.
”Kiireisen ensimmäisen päivänsä päätteeksi pääministeri oli vetäytynyt pieneen asuntoonsa talon ullakkokerrokseen ja paneutunut opettelemaan Twitteriä, joka hänen nähdäkseen oli jonkinlainen alkeellinen versio feromonaalisesta alitajunnasta.”
”Tuli taas hiljaista. Jim sanoi ysävällisesti: ’Minä tiedän kyllä, millaista se ennen oli. Pientä pelehtimistä arkistokaappien takana. Mutta nykyään ajat ovat toiset. Metoo ja niin edelleen. Siinä on sinun muttasi. Sinun täytyy erota. Asiasta ei keskustella. Jätät eroilmoituksen.’”
McEwanin romaanin tarina kumartaa tietenkin myös kirjallisuuden klassikoiden, Franz Kafkan Muodonmuutoksen sekä George Orwellin Eläinten vallankumouksen suuntaan. Kafkan tarinaan viitannee myös päähenkilön nimi Jim Sams, Muodonmuutoksen päähenkilö Gregor Samsaa mukaillen. Siinä missä Kafkan tarinassa päähenkilö Gregor Samsa herää eräänä aamuna isoksi hyönteiseksi muuttuneena, Orwellin tarinassa siat ottavat vallan ja alkavat johtaa luomakuntaa.
McEwanin rinnastus eläimellisyyteen ja poliittiseen absurdiuteen palautuu kysymykseen siitä, mikä erottaa ihmiset lopulta eläimistä. Kyky tehdä päätöksiä ajatellen yhteistä hyvää, pohtia tekojensa seurauksia ja tehdä moraalisia valintoja ainakin. Nykypolitiikkaa seuratessa näiden inhimillisten kykyjen ja ulottuvuuksien hyödyntäminen tuntuu kuitenkin välillä olevan olematonta, ja juuri tätä McEwan vaikuttaa tarinallaan kommentoivan.
”Kun reversalismin uusi ja eriskummallinen hulluus pian tekee ihmisistä entistä köyhempiä, kuten heille väistämättä käy, meidän osanamme on jälleen vahvistua. Jos tavallisia, kunnollisia ja hyväsydämisiä ihmisiä onkin huijattu, jos he joutuvat kärsimään, saavat he lohtua siitä, että toiset tavalliset, kunnolliset ja hyväsydämiset olennot, nimittäin me, nautimme entistä paremmista oloista sukumme jälleen voimistuessa. Yleismaailmallisen hyvinvoinnin summa ei siitä vähene. Oikeudenmukaisuuden määrä pysyy entisellään.”
McEwanin pienoisteos on satiirina onnistunut, hilpeästi piikittelevä mutta pohjimmiltaan surullinen tarina poliittisesta kulttuurista ja yhteiskunnallisesta päätöksenteosta, jossa yhteisön hyvinvointi hukkuu päämääränä valtataisteluiden, ahneuden ja omaneduntavoittelun jalkoihin.
Osallistun kirjalla Helmet2020-lukuhaasteeseen #33 (kirjassa tapahtuu muodonmuutos).
Ian McEwan: Torakka
The Cockroach
Suom. Jaakko Kankaanpää
2019, Otava
127s.
Kansi: ei mainittu
Sivumerkkejä 