Perulainen Mario Vargas Llosa, nobelisti, kuuluu Latinalaisen Amerikan tunnetuimpiin kirjailijoihin. Monen maanosansa kollegan tavoin hän ammentaa romaaneihinsa alueen poliittista lähihistoriaa ja hyödyntää maagisen realismin ja fantasian tyylilajeja.
Vihreä talo nojaa niin ikään näihin lähtökohtiin. Sen runsaassa henkilögalleriassa eräänlaisena päähenkilönä toimii Don Anselmo, joka rakennuttaa kyläänsä ”Vihreän talon”. Siitä tulee käytännössä bordelli mutta jollain tapaa myös turvapaikka sen moninaisille asukkaille. Kyläläisten mielessä siihen tiivistyykin paljon pahuutta ja syntiä mutta myös kiehtovaa fantasiaa.
Tarina pursuaa henkilöitä, monenlaisten kohtaloiden heittelemiä sankareita, joita myyttinen talo yhdistää. Kirjan alussa ollaan intiaanien asuttamassa kylässä, josta nunnat – näkökulmasta riippuen – pelastavat tai ryöstävät nuoria tyttöjä hoteisiinsa. Myöhemmin niin ikään nunnien kasvattama tyttö Bonifacia päätyy Vihreään taloon prostituoiduksi. Lisäksi tarinassa tavataan esimerkiksi rosvo Fushia ja viidakkoon miehen perässä lähtevä Lalita.
Varga Llosa maalaa tarinallaan elävän kuvan perulaisesta viidakosta, sijoittaen tarinaansa erityisesti Piuran alueelle ja intiaaniheimojen asuttamiin kyliin. Vastakkainasettelua hahmojen ja maailmojen välille syntyy erityisesti valkoisten ja intiaaniheimojen jäsenten välille.
Vargas Llosan tyyli on omintakeinen. Tarina hyppii ajassa ja paikassa äkisti ja usein, joten tarkkana sen lukemisessa pitää olla, jotta pysyy mukana. Jopa vuoropuhelujen sisällä tarina ja puhujat saattavat muuttua kesken kaiken. Romaanin kerronnalliset ratkaisut ovat toisaalta hengästyttäviä mutta myös sen kiehtovinta antia.
Osallistun kirjalla Helmet2020-lukuhaasteeseen #1 (kirja on vanhempi kuin sinä).
Mario Vargas Llosa: Vihreä talo
La casa verde
Suom. Matti Brotherus
2010 (1965), Tammi
439s.
Kansi: Mika Kettunen / iStockphoto
Sivumerkkejä 