Hanna Krall: Herttakuninkaan matkat

Kirjan kansikuva.

Eletään toisen maailmansodan aikaa. Izolda on juutalaisnainen, joka joutuu keskitysleirille, päätyy Gestapon hampaisiin ja raiskataan. Pakomatkojen ja hirveyksien keskellä Izoldaa ajaa eteenpäin ja selviytymään palava halu löytää miehensä Szajekin, joka on joutunut vangiksi toiselle keskitysleirille.

Romaanissa liikutaan kahdella aikatasolla. Välillä ollaan toisen maailmansodan kauhujen keskellä, jossa Izolda joutuu pistämään peliin kaiken kekseliäisyytensä hirveyksien keskellä selvitäkseen niistä hengissä. Israeliin ja nykyaikaan sijoittuvassa kehystarinassa Izolda kertoo tarinaansa tyttärelleen ja lapsenlapselleen.

Vaikka Izoldan tarina on hurja selviytymistaistelu, Krall ei maalaa hänestä sankarimyyttiä vaan pikemminkin pyrkii osoittamaan, minkälaisiin tekoihin, ajatuksiin ja taisteluihin ihminen joutuu myös itsensä kanssa tilanteessa, jossa kaikki ympärillä hajoaa, jossa joutuu sopeutumaan uskomattoman julmuuden määrittämiin sääntöihin vain selvitäkseen elossa. Samaan aikaan hän tulee osoittaaneeksi, miten ihan tavalliset ihmiset kykenevät mitä julmimpiin tekoihin sodan mielettömyyden keskellä.

”Meillä on jano, voisimmeko pyytää herra upseeria toimittamaan vettä? SS-mies vastaa hymyyn. Tätä herraa janottaa, SS-mies sanoo vangeille jotka olivat keränneet korut, he olivat vieneet ne jonnekin ja palanneet lakit päässään. Tuokaa herralle vähän vettä… Vangit menevät jälleen pois ja palaavat mukanaan ämpäri täynnä vettä. He laskevat ämpärin maahan. Kohtelias wieninjuutalainen mies etsiskelee katseellaan mukia. Teidän pitää juoda suoraan ämpäristä, SS-mies sanoo ja antaa merkin vankikaksikolle. Nämä tarttuvat miestä käsivarsista, taivuttavat hänen päänsä ja työntävät sen veteen. Mies yrittää päästä irti, potkii, ponnistaa jaloillaan… Pikku hiljaa hän rauhoittuu. Hänen ruumiinsa muuttuu veltoksi. Vangit pääsävät hänet, astuvat taaksepäin, jäävät seisomaan sivummalle. Ruumis valahtaa maahan. Onko jollakulla muulla jano? Kysyy SS-mies.”

Ihmisen inhimillisyyden, kykyjen ja eläimellisyyden väliset hienovaraiset jakolinjat Krall piirtää esiin vähäeleisesti. Sota tulee esille paitsi teoissa myös arkisissa kuvauksissa elämästä.

Sodan aistii iltaisin. Ikkunat on pimennetty eikä katuja valaista. Ihmisillä on mukanaan taskulamput. Pattereista on pulaa, joten joku on keksinyt taskulampun joka palaa vain silloin kun pitää painonappia alhaalla. Nappien jatkuvasta painelusta lähtee korkeita, läpitunkevia kirskahduksia, jotka kaikuvat pimeyden keskellä, ja siitä tietää Wienissä, että on sota.”

Osallistun kirjalla Helmet2021-lukuhaasteeseen #8 (kirja, jossa maailma on muutoksessa).

Hanna Krall: Herttakuninkaan matkat
Król kier znów na wylocie
Suom. Tapani Kärkkäinen
2006, Like
176s.
Kansi: ei mainittu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s