Puolalaisen Olga Tokarczukin tuotanto olisi varmasti itselläni mennyt iloisesti ohi ilman taannoista Nobelin kirjallisuuspalkintoa, joka sysäsi Tojarczukin teokset uudelle käännös- ja painoskierrokselle ja siten kirjakatalogien sivuille ja lopulta omallekin lukupöydälleni.
Romaani Aja aurasi vainajain luitten yli sijoittuu pieneen kylään jossain Puolan ja Tšekin rajamailla. Kylässä asuva päähenkilö Janina opiskelee astrologiaa, kääntää William Blaken runoja ja työskentelee opettajana. Kun eräs kyläläinen kuolee, ja ruumiita alkaa ilmestyä lisääkin, Janina uskoo tietävänsä, kuka on syyllinen. Vielä hänen pitäisi saada viranomaiset kuuntelemaan ja uskomaan häntä.
Janina on kiehtova hahmo. Perinteisten sukupuoliroolien maassa hän on vahvasti feministinen ja tottunut oman tiensä kulkija. Hän puolustaa oikeaksi kokemaansa ja esimerkiksi eläinten asemaa ihmisten rinnalla. Hän ei voi sietää vääryyksiä ja ihmisen tekemää pahuutta tai vallankäyttöä, ja pyrkii omalla toiminnallaan oikomaan epäsuhtaa.
Tokarczukin tarina saa jännittäviäkin vivahteita, mutta lähtökohtaisesti juoniromaani tämä ei ole. Sen varsinainen tarina kulkee, ei niinkään kylän tapahtumissa kuin Janinan oman pään sisällä. Janinan ääni on melkein neuroottinen ja suuria kysymyksiä esimerkiksi ihmislajin valta-aseman oikeutuksesta pohtiva.
Sen vahvuus on kuitenkin kielessä, joka on samaan aikaan runollista, korkealla liitävää ja todellisuuteen ripustautuvaa. Kielellisiä kikkoja edustaa esimerkiksi kirjailijan tapa kirjoittaa eläinlajeja (ja ”Eläimet”) isolla alkukirjaimella. Tokarcuk yhdistää kerrontaansa yliluonnollisuutta, mutta kommentoi todellista, maallista maailmaa. Isot teemat ja yllättävä, vivahteikas kieli tekevät kirjasta nautinnollista luettavaa.
Osallistun kirjalla Helmet2021-lukuhaasteeseen #44 (kirjassa on reseptejä).
Olga Tokarcuk: Aja aurasi vainajain luitten yli
Prowadz swoj plug przez kosci umarlych
Suom. Tapani Kärkkäinen
2020, Otava
248s.
Kansi: Tiia Javanainen, Purotie Design / Lotta Kühlhorn
Sivumerkkejä 