Isaac Bashevis Singer: Lupakirja

Puolalaisen nobelistin Isaac Bashevis Singerin Lupakirja sijoittuu 1920-luvun Varsovaan, aatteiden ja poliittisten pyörteiden keskelle. Naapurimaa Nevostoliitosta moni juutalainen on paennut Puolaan ja unelmoi pääsystä parempaan elämään luvattuun maahan Palestiinaan, jonne pääseminen edellyttää lupakirjaa.

Sellaista odottaa myös tarinan päähenkilö: nuori, kirjailijan ammatista haaveileva David Bendiger. David on pohdiskeleva ja oppinut nuorukainen, joka tuskailee toisaalta poliittisten myllerrysten ja liikkeiden, kuten sionismin ristipaineissa, toisaalta myös henkilökohtaisessa elämässän ja erityisesti naissuhteissaan.

Davidin naissuhteista tärkeimmiksi muodostuvat suhteet kolmen eri naisen kanssa, jotka edustavat erilaisia taustoja ja hieman yllätyksettömästikin symboloivat myös poliittisia voimasuhteita ja aatesuuntauksia. Työväenluokkaisen Sonyan, seksuaalisesti vapautuneen kommunistin, vuokraemäntä Edushan ja pankkiirin tytär Minnan välillä kipuillessaan David tulee sotkeutuneeksi monenlaisiin soppiin, eikä muuttoasiatkaan ota sujuakseen aivan suunnitelmien mukaan.

Davidin oma kamppailu uskonnon ja uskonnollisen perheen paineessa, ja toisaalta hyvin maalliset houkutukset sekä näiden luomat ristiriidat valtaavat ison osan nuorukaisen ajatuksista. Lupakirja on toisaalta kiinnostava historiallinen kurkistus jännitteiseen 1920-luvun Eurooppaan, toisaalta hyvin perinteinenkin nuoren miehen kasvutarina. Singer käsittelee päähenkilöään Davidia lempeällä huumorilla, mutta poliittisesti ei pelkää sivallella terävästikään.

Miten oli mahdollista että nykyaikainen juutalainen, joka oli onnistunut vapautumaan niin monista hurskaista velvollisuuksista, piti edelleen niin itsepäisesti kiinni ympärileikkausseremoniasta? Miksi Jumala vaati että juutalaiset sukupolvi toisensa jälkeen napsaisivat pois tuon nimenomaisen lihapalasen?”

”’Mitä te aiotte tehdä siellä? Napostella johanneksenleipää vuohien kanssa? Englanti ei ikinä luovu siitä paikasta, ei rauhanomaisesti. Minkä se ottaa se ottaa itselleen, ei kellekään muulle. Ne päästävät sinne pari juutalaista ja usuttavat sitten arabit niiden kimppuun. Sellaista Englannin politiikka on aina ollut. Hajota ja hallitse. Ja arabeillakin on oikeus puolellaan. Heidän maataan se on eikä teidän. He ovat eläneet ja taistelleet siellä kaksi tuhatta vuotta, eikä teillä ole muuta kuin se että olette Jumalan valittua kansaa.’”

Poliittisesta painostaan huolimatta Lupakirja on kevyehkö lukuromaani, jonka juonelliset kuviot riittävät pitämään menossaan mukana, vaikka ne vähän farssimaisia piirteitä välillä saavatkin.

Osallistun kirjalla Helmet2021-lukuhaasteeseen #20 (kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen).

Isaac Bashevis Singer: Lupakirja
Der Sertifikat
Suom. Liisa Ryömä
1967, Tammi
231s.
Kansi: Bascove/Mistral

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s