Pascal Mercier: Yöjuna Lissaboniin

Päivä, jonka jälkeen Raimund Gregoriuksen elämässä mikään ei ollut enää oleva niin kuin ennen, alkoi lukuisten muiden päivien tavoin.”

Eräänä päivänä opettajana työskentelevän Raimund Gregorius tapaa ennestään tuntemattoman naisen ja tulee pelastaneeksi tämän lopulliselta päätökseltä. Nainen lähtee Lissaboniin jättäen jälkeensä kirjan. Raimnund lähtee etsimään naista, ottaa kirjan nimen mukaisesti yöjunan Lissaboniin ja syventyy matkallaan Amadeu de Pradon elämästä kertovaan kirjaan, joka naiselta on jäänyt. Kirja sysää Raimundin kielen, filosofisten pohdintojen maailmaan, muokkaa hänen maailmankuvaansa ja siten elämäänsä.

Lissabonissa Raimund tulee samalla perehdyttyä de Pradon elämään ja tutustuttua tämän tunteneisiin ihmisiin. Tylsähköä, arkista latinanopettajan elämää viettänyt Raimund saa elämäänsä kiinnostavia käänteitä, vaikka nekin ovat toisen elämästä.

Portugalin kieli ja Lissabonin miljöö ovat merkittävässä roolissa Mercierin tarinassa. Hän esimerkiksi kuuntelee kielikursseja portugaliksi, maistelee sanoja ja tarttuu kielikuviin.

Lissabonin romanttiset pienet kujat ja viehättävät puodit toimivat pittoreskina kehikkona tälle muutenkin kirjallisuutta ja tarinoita romantisoivalle kertomukselle. Juna toimii kertomuksellisena ja symbolisena siirtymänä niin Raimundin ulkoisessa kuin sisäisessäkin elämässä.

Caras fugazes na noite. Ohikiitäviä kasvoja yössä. Minusta näyttää, että ihmisten kohtaamiset ovat kuin järjettömästi eteenpäin kiitävien junien kohtaamisia yön sydämessä. Me luomme pintapuolisia, hätäisiä silmäyksiä toisiin ihmisiin, jotka istuvat niukassa valossa samean lasin takana ja katoavat näkökentästämme jo ennen kuin olemme ehtineet kunnolla huomata heitä.”

Raimund on jäyhä, melko epäkiinnostavan oloinen hahmo, joskin tavallisuudessaan ja harmaudessaan vähän liioiteltukin. Hän on päähenkilönä hieman pitkästyttäväkin, vaikka filosofiset pohdinnat tuovat häneen sävyjä. Päällisin puolin tavallisessa tai harmaassakin hahmossa on kuitenkin monenlaisia tasoja, Mercier tuntuu tarinallaan muistuttavan.

Milloin joku oli oma itsensä? Kun hän oli sellainen kuin aina? Sellainen, jona hän itse itsensä näki? Vai sellainen, jollainen hän oli kun ajatusten ja tunteiden hehkuva laava hautasi alleen kaikki valheet, naamiot ja itsepetokset? Usein juuri toiset valittivat, että joku ei ollut enää oma itsensä.”

Osallistun kirjalla Helmet2021-lukuhaasteeseen #28 (kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä).

Pascal Mercier: Yöjuna Lissaboniin
Nachzug nach Lissabon
Suom. Raija Nylander
2010 (2004), Tammi
611s.
Kansi: Markko Taina / Hans Georg Roth

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s