Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus

Neljänkymmen korvilla oleva matkatoimistovirkailija Jane Käsmä elää päällisin puolin normaalia ja hyvinvoivaa arkea. Parisuhde näyttelijämies Mikin kanssa on kuitenkin seksin suhteen väljähtänyt. Janen ei kertakaikkiaan tee mieli. Seksistä on tullut velvollisuus, mutta intohimoa ei tunnu löytyvän. Mikki ei halua jäädä tuleen makaamaan.

”Mä oon vähän miettiny”, aloittaa Janen näyttelijämies Mikki eräänä päivänä pahaenteisesti. Mikin yllättävä ehdotus piristää parin seksielämää on parinvaihto.

Tyrmistyksestä toivuttuaan Jane suostuu antamaan ehdotukselle mahdollisuuden. Mikki ja Jane tutustuvat parinvaihtoehdokkaisiin, joista tietenkin sukeutuu monenlaista komediaa. Traagisuutta hipovaa parisuhdekomiikkaa Härkönen kuvaa tuttuun tapaan varmoin ottein. Henkilöhahmojen keskinäinen sanailu on luontevaa ja absurdeja piirteitä saavat keskustelut sekä tietenkin liioitellun karikatyyrimäiset, mutta samalla tunnistettavia piirteitä sisältävät henkilöhahmot pitävät tarinan vauhdissa.

Tämän olen havainnut näyttelijättäristä: he hurahtavat aina yhtä aikaa johonkin asiaan, joka riistäytyy käsistä. Jokin aika sitten yksi kertoi nähneensä ufon. Pian niitä näkivät kaikki. Toisen kerran yksi kertoi muistavansa lapsuudestaan tilanteen, jossa häntä käytettiin seksuaalisesti hyväksi. Kohta kaikki kieriskelivät traumoissa. Hysteeristä sakkia.”

Parinvaihto ei kuitenkaan mene ainakaan Mikin näkökulmasta ihan suunnittellusti. Jane viehättyykin itsevarmuutta ja karismaa uhkuvasta lakinaisesta, Valmasta. Jane löytää uusia ulottuvuuksia omaan seksuaalisuuteensa ja parisuhteeseensa. Vaimon ihastuminen naiseen ei kuitenkaan ollut Mikin suunnitelmissa, jolle uusi tilanne on hämmentävä ja huolestuttava. Miten käy parisuhteen?

Pariskunnan tarinan rinnalla kulkee Janen oma tarina ja matka, johon kuuluu muun muassa omien vanhempien kohtaloiden setvimistä. Siskopuoli Karo ja erityisesti tämän lapsi Pihla ovat Janelle läheisiä. Isyydenselvittelysoppa tuntuu hieman päälleliimatulta.

Tarinassa päähenkilön seksuaalisen suuntautumisen ravistelu toimii itsetarkoituksellista päämäärää palvellen: eräänlaisena sysäyksenä Janen oman historian selvittelyyn. Valma jää etäiseksi hahmoksi, jonka tehtävä on toimia ratkaisevana käänteenä sekä Janen ja Mikin parisuhteen rakentamisessa että Janen oman minuuden selvittelyssä. Suhde tuntuu kenraaliharjoitukselta sen ”oikean” parisuhteen sementoimiseksi.

Janen hahmo on nokkela suustaan, suoraviivainen ja suorapuheinen. Janen arvomaailma on melko perinteinen, eikä häntä voi ainakaan erityisen feministiseksi kutsua. Naisten lisäksi esimerkiksi sukupuolivähemmistöt saavat kyytiä keskusteluissa. Jos sukupuolivähemmistöjä solvaavissa puheenvuoroissa on ironiaa, se jää minulta hahmottamatta.

”’Yhdelle mun vanhalle koulukaverille tehtiin se leikkaus. Se sano että sen jälkeen kun siitä tuli nainen niin se on ollu riidoissa vähän kaikkien kanssa.’ ’En ihmettele. Miksi joku haluaa vapaaehtoisesti ottaa itselleen meidän hormonitoiminnan?’ ’Toi oli sentään selkeemmin nainen ku mies’, Sami jatkaa. ’Muunsukupuoliset on hankalia kun niistä ei voi sanoa. Eihän ne tunne itseään kummaksikaan, ei mieheksi eikä naiseksi. Transsukupuoliset on niihin verrattuna tosi helppoja.’”

Härkösen parisuhdekomiikassa on hetkensä ja tarina on helppo kuvitella vaikkapa komediaelokuvan tai -sarjan muotoon. Tilannehuumoria siitä olisi helppo revitellä, vaikka alapääosastolla vahvasti mentäisiinkin. Tarina mukailee kuitenkin niin perinteisiä uria, että jonkinlaista yllätyksellisyyttä tai särmää siitä jää puuttumaan.

Janen ja Mikin suhteessa perinteistä parisuhdetta pyritään ravistelemaan erilaisilla kokeiluilla, jotka näennäisesti haastavat heteronormatiivista parisuhdemallia tai sukupuolirooleja. Itse tarina on silti läpeensä heteronormatiivinen ja siitä, tai varsinkaan sen lopputulemasta on vaikea löytää tätä kehystä kyseenalaistavia juonteita. Niitä ei tietenkään tarvitse olla, mutta tarinan lähtökohdat huomioiden ne tuntuvat käyttämättä jääneiltä mahdollisuuksilta.

Osallistun kirjalla Helmet2021-lukuhaasteeseen #13 (kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin).

Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus
2019, Otava
212s.
Kansi: Kirsti Maula

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s