Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema

Muriel Barbery ihastutti omalaatuisella kertomuksellaan Siilin eleganssi joitakin vuosi sitten. Kulinaristin kuolema on sen jälkeen ilmestynyt suomennos, joka on kuitenkin Barberyn esikoisteos. Jälleen ollaan omintakeisen tarinan äärellä.

Kirjan päähenkilö on kuolemaa tekevä kulinaristi, ravintolakriitikko Pierre Arthens, joka kirjaimellisesti kuolinvuoteellaan miettii elämänsä makuja eli niitä ruokia ja aterioita, jotka ovat jääneet hänen mieleensä. Hän yrittää muisteluillaan etsiä täydellisen maun salaisuutta, mikä on se kaikkein mieleenpainunein, vaikuttavin makuelämys elämän varrelta?

Minä kuolen, mutta vähät siitä. Eilisen jälkeen, Chabrotin sanojen jälkeen, vain yksi asia on tärkeä. Minä kuolen enkä kykene muistamaan yhtä tiettyä makua, joka kaihertaa sydäntäni.”

Kirja keskittyy siis vahvasti ruokaan. Ruokia, makuja ja herkkuja kuvaillaan stereotyyppisen ranskalaisella aistikkuudella ja ylenpalttisuudella. Kirjaa on vaikea lukea ilman, että vesi herahtaa kielelle. Ruoka on kirjassa ravintolakriitikon ohella tärkeä päähenkilö, mutta tietenkään kirja ei kerro vain ruoasta. Se kertoo myös Pierren elämästä ja hänestä ihmisenä. Täydellinen ravintolakriitikko ei ole ollut elämässään läheskään täydellinen isä, kumppani tai ystävä vaan itserakas ja liiankin kiintynyt vain ammattiinsa. Puheenvuoron saavatkin kirjassa myös häneen pettyneet läheiset.

Niille sanon, että vetäkööt käteen. Ja tuo oli vielä kohteliaasti sanottu. Haistatan pitkän paskan pikkuporvareille, jotka leikkii sossuja, jotka haluaa sekä pullan että rusinat, sekä kausilipun teatteriin että köyhät kuiville, haluaa teehetkensä salongissa ja tasa-arvon maan päälle, Toscanan-lomansa ja kadut puhtaiksi syyllisyytensä aiheuttajista, haluaa pimeästi maksetut siivoojansa ja kuulijakunnan vuodatuksilleen lähimmäisenrakkaudesta.”

Satiiria, kepeähköä ihmiskuvausta ja gastronomisella runsaudellaan häikäisevää tarinointia, ainakin näitä Barbery yhdistelee kirjassaan. Vaikka Barberyn tarinat ovat usein herkullisesti ja suloisesti kuorrutettuja, on niissä myös usein jonkinlaista ronskia suorapuheisuutta. Ristiriitoja, jotka tekevät niistä viehättäviä lukukokemuksia. Ruoasta ja kulinarismista kiinnostuneille lukijoille teos tarjoilee varmastikin jo pelkillä gastronomisilla matkoillaan paljon tarttumapintaa.

Löytyypä kirjasta myös – mahdollinen – viittaus Siilin eleganssiin (tai varmastikin juuri toisinpäin: Barberyn toisen romaanin päähenkilö lienee löytynyt esikoisteoksesta): ovenvartija Renée kun löytyy myös tästä tarinasta.

Osallistun kirjalla Helmet2021-lukuhaasteeseen #46 (kirjassa syödään herkkuja).

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema
Une gourmandise
Suom. Lotta Toivanen
2011 (2000), Gummerus
181s.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s