Alexandra Salmela: 56, oletan

Alexandra Salmelan omaperäisessä romaanissa eletään tutunkuuloisessa maailmassa, jota kurittaa viheliäinen virus. Siinä seurataan vuoden ajan, viikko kerrallaan aina eri naisten elämiä. Viikkoja on muutama ylimääräinen normaaliin vuodenkiertoon verrattuna, koska aika venyy pandemiatodellisuudessa. Kirjan maailma on kaikille naisista sama, ja monissa kohdin hyvin samanlaiselta kuulostava, mutta silti aina jokaisen kertojan oma. Naisten tarinat ovat eräänlaisia novelleja, mutta silti toisiaan risteäviä.

Yhdistävänä tekijänä tarinoissa on ainakin koronapandemia sekä kaikkien kohdalla jonkinlainen paini elämän kanssa. Monissa räydytään epäonnistuneiden parisuhteiden varjoissa tai ikävöidään ihmiskontakteja, kuten entisiä puolisoita tai parisuhdetta ylipäätään. Ihmiskontaktin tarve sopii tietenkin teemana pandemia-arkeen hyvin.

Salomea turruttaa. Hän ei edes huomannut, milloin Yhdysvallat ylitti kahdensadantuhannen tartunnan rajan. Milloin Espanja pomppasi sadantuhannen yli. Hän kuitenkin päättää seurata tarkasti, kuinka Espanja kirii Italian kiinni. Koronatilastot ovat melkein yhtä jännittävä kilpailu kuin maraton. Kiinnioton hetki ei voi olla kaukana. Salomella on siis ajanvietettä. Se on hyvä.”

Surrealistisiakin piirteitä, roisia kieltä ja yllättäviä tapahtumia tarinoihin mahtuu, kun pääsemme kurkistamaan muun muassa Pandoran, Desiréen, Livian, Sonian, Doloresin ja Lauran elämiin. Kieli on kaunistelematonta ja myös tekstityylillisiä kokeiluja löytyy. Fontit vaihtelevat ja yhdessä tarinassa suuri osa tekstistä on yliviivattu, koska se haluttiin sittenkin deletoida. Liljalta pyydetään covid-aiheinen runo. Ulkoisessa kaaoksessa sisäinen järjestyksenhakuisuus ja toisaalta hätä välittyvät pienissä tarinoissa osuvasti.

Monille tarinoista yhdistävää on myös jonkinlainen liike. Vaikka pandemia tarkoittaa eristäytymistä ja monella tapaa pysähtymistä, Salmelan tarinoiden naiset tuntuvat olevan alati liikkeessä ja esimerkiksi erilaisissa kulkuvälineissä.

Salmelan teos on riehakas puheenvuoro meitä kaikkia yhdistävästä kokemuksesta, joka kuitenkin näyttäytyy monella eri tavalla. Se tuo esille runsaan joukon erilaisia naisten ääniä pandemian keskeltä. Lyhyissä tarinoissa ei välttämättä päästä kertojien elämiin kovin syvälle, mutta Salmelan eloisa kerronta pitää otteessaan.

Osallistun kirjalla Helmet2021-lukuhaasteeseen #49 (kirja on julkaistu vuonna 2021).

Alexandra Salmela: 56, oletan
2021, Teos
198s.
Kansi: –

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s