Jouko Heikura: Lahja äidilleni

Timohty on Lontoossa asuva asianajaja, jonka suomalainen äiti sairastaa syöpää ilman toivoa paranemisesta. Timothy tietää isänsä olevan jamaikalainen, muttei ole tämän kanssa tekemisissä. Äidillä ei ole paljoa aikaa, kun Timothy löytää äitinsä papereista kirjeen, jossa sanotaan, että sen saa avata vasta äidin kuoltua. Timohty haluaa kuitenkin selvittää sukunsa salaisuudet jo ennen äidin kuolemaa ja päätyy avaamaan kirjeen. Lopulta hän kutsuu äitinsä kakulle ja shampanjalle luokseen, aikeenaan saada lopullinen totuus selville äitinsä ja siten myös omasta menneisyydestään.

Heikuran teos on juonivetoinen, jännittäväkin psykologinen kertomus, jossa ihmissuhteet ja sukusalaisuudet tiivistävät tarinan lähes trilleriksi. Perhesuhteisiin sekoittuu epäoikeudenmukaisuutta, koston tematiikkaa, rotukysymyksiä ja yllättäviäkin käänteitä. Heikuran teos ei jäsenny helposti tiettyyn kategoriaan, mikä tekee siitä myös omalla tavallaan hämmentävän. Välillä tarinassa ollaan kuin dekkarin matkassa, välillä epätyypillisen sukutarinan kiemuroissa.

Myös kahden eri maan ja kulttuuriympäristön sekoittuminen tuo tässä tapauksessa oman mielenkiintoisen ulottuvuutensa tarinaan, vaikka välillä se tuntuu tekevän tarinasta hieman epätasapainoisen tyylillisesti. Siirtolaisteemaa ilmennetään myös tarinan kielessä: Heikura sekoittaa päähenkilönsä suomenkielisen kertomuksen sekaan englanninkielisiä sanoja, kuten ”kaksi makuuhuonetta ja study”. Äiti on kutsunut poikaansa aikanaan nimellä ”Feather”. Kertojana toimivat vuorotellen äiti ja poika, ja molempien kerrontatyylit ovat omanlaisensa. Äiti on aikanaan työskennellyt sairaanhoitajana.

Kun istuimme yöjunassa matkalla kohti Helsinkiä, otin esiin asemalta ostamani karjalanpiirakat, joita Feather ei naurultaan suostunut edes maistamaan. Sanoin, että hänen olisi sittenkin pitänyt käydä parturissa ennen matkalle lähtöä, vaikka myös Feather hyvin tiesi mille hänen pikkuserkkunsa olivat ilkkuneet. Kun Tim ennen nukahtamistaan kysyi, miksi suomalaiset halusivat istua tulikuumassa saunassa hakkaamassa itseään risukimpuilla, sanoin heidän harjoittelevan helvetissä oloa.”

Heikuran teos on täynnä juonellisesti yllätyksellisiä käänteitä ja koko tarinan asetelma tuntuu melko poikkeukselliselta. Kielellisesti teos on sinänsä muutoin melko tavanomainen ja yllätyksetön, mutta lauseet silti tarkkoja ja varsinkin luvut loppuvat usein tyylikkäästi. Kokonaisuus rönsyilee tyylillisesti jonkin verran, mutta epätyypillisyys tekee tarinasta myös mielenkiintoisen.

Osallistun kirjalla Helmet 2022 -lukuhaasteeseen #9 (kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön).

Jouko Heikura: Lahja äidilleni
2020, Gummerus
253s.
Kansi: Timo Numminen / Shutterstock

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s