Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

Japanilaisen Sayaka Muratan pienoisromaanin päähenkilö on 36-vuotias Keiko, joka työskentelee lähikaupassa osa-aikaisena myyjänä. Tällaisella lähikaupalla on oma nimensäkin: konbini. Keiko itse viihtyy työssään hyvin, on viihtynyt jo lähes parikymmentä vuotta, mutta hänen ympärillään olevat ihmettelevät hänen valintojaan.

Konbinissa työskennellessä sai usein kohdata ihmisiä, jotka halveksivat tätä työtä. Minusta oli oikeastaan mukava katsoa halveksivaa ihmistä, koska se oli mielenkiintoista. Siinä tiivistyi jotakin olennaista ihmisyydestä. Toisinaan myös toiset myyjät ylenkatsoivat työtämme. Vilkaisin vaistomaisesti Shirahan kasvoja.

Halveksuntaa tuntevan ihmisen silmien muoto muuttui erityisen kiinnostavaksi. Siellä lymyili riidanhaluinen hohde, valmius kohdata mahdollinen vastustus, tai sitten vastalauseita uumoileva pelko ja varuillaan olo. Tai jos kyse oli tiedostamattomasta halveksunnasta, ylenkatse sekoittui ekstaattiseen nautintoon, jonka nostattama neste kostutti silmämunat ja loi kalvon silmien pinnalle.”

Keiko on perheetön, eikä edes havittele muita töitä, niin paljon hän pitää myyjän työstään. Lähipiirin, ystävien ja siskon, mielestä Keikon pitäisi kuitenkin olla joko paremmissä töissä tai vähintäänkin naimisissa. Keiko ei ole ollut ikinä rakastunut tai parisuhteessa, mikä tekee hänestä outolinnun myös ystäväpiirissään. Keiko päätyy suhteenkaltaiseen uuden työkaverinsa kanssa, mutta suhde ei kuitenkaan tuo naiselle sitä, mitä ulkopuoliset ehkä ovat sen olettaneen tuovan. Keikolle myyjän työ arkisine rutiineineen ja säännönmukaisuuksineen on taannut hyvän, turvallisen elämän, eikä suinkaan parisuhde.

”’Furukura, miksi olet noin rauhallinen? Etkö häpeä itseäsi?’ ’Mitä tarkoitat?’ ’Jatkat vain osa-aikatöitä, vaikka olet kohta jo vanha eukko, eikä kukaan huoli sinua enää puolisoksikaan. Sinun kaltaisesi on käytettyä tavaraa, vaikka olisi neitsyt. Nuhraantunut. Kivikaudella ikääntyneet naiset, jotka eivät kyenneet synnyttämään, joutuivat maleksimaan ympäri kylää naimattomina. He olivat silkka taakka kylälle. Minä pystyn miehenä vielä kohentamaan asemaani, mutta sinun tilanteesi on toivoton.’”

Murata kuvaa romaanissaan osuvasti japanilaisen yhteiskunnan odotuksia varsinkin naisille. Modernissakin yhteiskunnassa parisuhde ja avioliitto ovat edelleen normeja, joihin ihmisten edellytetään pyrkivän.

Normienvastaisuus tulee esille paitsi Keikon valinnoissa myös hänen persoonassaan, joka alleviivaa erilaisuutta. Jo lapsena Keiko on tuntenut olevansa erilainen kuin muut: kun lapsena muut toverit surevat kuollutta lintua, Keiko miettii, miten siitä saisi hyvän aterian. Normaalius tuntuu Keikolle aikuisenakin vieraalta käsitteeltä. Tätä normaaliuden tavoitetta ainakin muiden silmissä tukee kuitenkin työ lähikaupassa, jossa on selkeät säännöt ja vuorosanat, miten toimia – se kun ei aina Keikolle itselleen ole helppoa.

Muratan kerronta on kaikessa ekonomisuudessaan ja toteavuudessaan tarkkaa ja osuvaa. Varsinkin Keikon työarki Smile Market -ketjussa on niin lakonista ja absurdin järjestelmällistä, että sitä seuraa vierestä jopa ihailevan huvittuneesti. Samalla romaani tulee toki vahvistaneeksi joitakin japanilaiseen yhteiskuntaan liitettyjä stereotypioita. Myös Keikon hahmo on sympaattinen: lukija toivoo hänelle pelkkää hyvää ja kuitenkin mahdollisuutta pysyä uskollisena omille valinnoilleen ja persoonalleen.

Osallistun kirjalla Helmet 2022 -lukuhaasteeseen #23 (pieni kirja).

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
Konbini ningen
Suom. Raisa Porrasmaa
2020 (2016), Gummerus
126s.
Kansi: Luke Bird / Getty Images

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s