Andrew O’Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe

Skotlantilaisen Andrew O’Haganin romaanin päähenkilö on sikäli erikoinen, että hän on koira. Maf-niminen koira tarkastelee maailmaa ja amerikkalaisten kulttuuripiirien elämänmenoa omasta perspektiivistään: matalalta mutta tarkkanäköisesti.

Sellaista ihmiset harrastaavat. He höpöttävät koirilleen. He puhuvat koirilleen ja koiriensa puolesta. Ja rakentavat samalla meille persoonan, joka perustuu heidän omaan puheeseensa. Jatkuvasti ja hellittämättä he muokkaavat meitä haluamaansa suuntaan: kumppaniksi, mini-ihmiseksi, karvaiseksi kaveriksi joka ei voi muuta kuin rakastaa omistajansa äidillistä kielenkäyttöä.”

Romaani sijoittuu 1960-luvulle ja sen miljöönä on varsinkin elokuvamaailman seurapiirit, joiden jaloissa Maf-koira kirjaimellisesti käyskentelee. Maf poimii katkelmia kuuluisien tähtien, poliitikoiden ja kulttuurieliitin edustajien keskusteluista ja tuo niihin oman, koiramaisen yksinkertaistavan näkökulmansa. Tarinassa vilahtelee aikansa ikonismpia hahmoja, kuten Natalie Wood, John F. Kennedy, Arthur Miller ja – Marilyn Monroe. Kirjallisia ja kulttuurisia viittauksia ja ajankuvia sekoittuu Maf-koiran seikkailuihin, jotka kulkevat omistajalta toiselle, kodista toiseen, ympäristöstä toiseen.

Jotkut naiset tarvitsevat tarkkaavaisia mutta vaitonaisia kuulijoita saadakseen itse sanottua sanottavansa, ja tuntui siltä, että omistajani oli yksi heistä ainakin silloin kun istui peilin edessä ahmien kuvajaistaan silmillään ja suorittaessaan rituaalin, jonka tuloksena oli hän itse.”

Maf-koira on rakastunut yhteen tarkkailemistaan elokuvatähdistä, Marilyn Monroeen. Vaikka O’Haganin kerronta ja Maf-koiran näkökulma tarkkailemiinsa ihmislajin edustajiin on lempeän humoristinen, Marilyn herättää hänessä suurta ihailua ja samaan aikaan myös huolta. Maf seuraa huolestuneena emäntänsä Marilynin edesottamuksia ja luisumista kohti kohtaloaan.

Olen huomannut, että ihmiset kasaavat itselleen maallista hyvää piilottaakseen pelkonsa, mutta Marilyn sukelsi suoraan keskelle pelkojaan ja otti tehtävälseen selvittää, millainen ihminen hän itse oli. Hän näytteli roolinsa loppuun asti. Useimmat ihmiset eivät koskaan edes lähesty urakkaa eivätkä koskaan opi tuntemaan itseään. Useimmat ihmiset kuvittelevat, että itsenä oleminen antaa täydellisen alibin olla tavoittelematta jotain parempaa.”

O’Haganin kirjan kiinnostavin anti on kulttuurisessa ajankuvassa ja viittauksissa. Humoristinen tyyli on kepeää ja ilahduttavaa. Hauskaa on esimerkiksi Maf-koiran tyypittely toisista lajitovereistaan, joista löytyy ainakin Lassieta, Ressua, Laikaa ja Kaunotarta. Samalla ajatuksena on varmastikin tyypitellä myös ihmisiä: Maf-koiran perspektiivi ”paljastaa” ihmisistä näiden inhimillisyyttä ja heikkouksia.

Koira päähenkilönä jaksaa ilahduttaa hetken, mutta ihan koko romaanin verran idea ei kanna. Maf-koiran suuhun kirjoitettu filosofointi tuntuu kevyeltä ja pidemmän päälle toistaa itseään.

Osallistun kirjalla Helmet 2022 -lukuhaasteeseen #20 (kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä).

Andrew O’Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe
The Life and Opinions of Maf the Dog and of his friend Marilyn Monroe
Suom. Heikki Karjalainen
2010, Tammi
322s.
Kansi: Jussi Kaakinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s