Linnea Alho: Todistaja

Linnea Alhon romaanin taustalla on todellinen historiallinen tapahtuma, joka kytkeytyy hänen omaan sukuunsa. Vuonna 1954 kirjailijan isoisä, Suomen Pankin virkamies Keijo Alho ampuu hänen kotiinsa tullutta poliisia sen jälkeen, kun poliisit ovat tulleet pidättämään Alhoa tämän riehuttua sisäministerin luona ase kädessään, sekavia puhellen. Tragedia on Linnea Alhon tarinan keskiössä.

Sain tänään tietää, että rakas isoisäni Keijo (jo kuopattu) kuului kommunisminvastaiseen underground-järjestöön, se ampui pari poliisia, jonkun Frans Helmer Valmusen ja jonkun toisen. Ja sit se joutui mielisairaalaan. Sillä tavalla. Ei millään lailla yllättänyt mua. Ei mitään ihmeellistä Keijolta.”

Toisaalla romaanissa seurataan aikaa lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Keijon pojantytär Anne Alho elää ilman sodan uhkaa, mutta hänen elämässään on monenlaista sekasortoa. Hän elää jonkinlaisen vierauden tunteen kanssa, johon selitystä päädytään hakemaan hänen sukunsa historiasta. Anne itse kamppailee ihmissuhteissaan eikä oikein tunnu löytävän paikkaansa maailmassa. Anne kantaa mukanaan sukunsa tragediaa, vaikkei aivan osaa aina kiinnittää sitä omien valintojensa lähtökohdaksi – miksi osaisikaan.

Keijon tarina ei ole tavallisin. Hän ei ole syrjitty tai köyhä, eikä tekoa selitä esimerkiksi katkeruus tai oma huono asema. Hän on kohonnut urallaan Suomen Pankin leipään kiinni ja on poliittisesti valveutunut. Hän liikkuu sujuvasti myös poliittisissa piireissä ja puoluepolitiikassa. Keijon tekoa selittää mielenterveysongelmat, jotka johtavat kohtalokkaaseen psykoottiseen tilaan, jossa Keijo lopulta menettää otteensa totaalisesti.

Alhon romaani hyppii aikatasosta toiseen. Välillä ollaan Keijon lapsuudessa ja henkilöhistoriassa, sitten kohtalokkaan päivän tapahtumissa, välillä puolestaan Annen opiskelija-arjessa. Pääseepä sivuilla ääneen myös poliisi, jonka Keijo surmaa.

Keijon vaiheiden seuraaminen etenee välillä kuin jännitysnäytelmä. Lukijan pitää ottessaan tieto, että traagisiin tapahtumiin edetään, mutta Keijon matka sinne on kerrottu kiehtovasti mutta kaunistelematta. Poliittista ajankuvaa dokumentoidaan seikkaperäisesti. Sen sijaan Annen tarina jää ohuemmaksi. Ymmärrettävä rinnastus näiden kahden päähenkilön välillä on eräänlainen juurettomuus tai tasapainon löytämisen vaikeus, mutta siltikin Annen opiskelijaelämän tempoilut tuntuvat epätasaiselta tarinalta Keijon poliittis-historiallisen ja mielenterveysongelmien kanssa kamppailevan kertomuksen rinnalla.

Kokonaisuutena Alhon romaani kuitenkin onnistuu pitämään otteesaan ja pistää pohtimaan ylisukupolvisten traumojen jälkiä ja vaikutuksia.

Osallistun kirjalla Helmet 2022 -lukuhaasteeseen #11 (kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä).

Linnea Alho: Todistaja
2016, WSOY
411s.
Kansi: Martti Ruokonen / Kalervo Ojutkangas

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s