Ghanalaistaustainen Yaa Gyasi kuvaa romaaneissaan usein ghanalaissiirtolaisten elämää länsimaissa, erityisesti Yhdysvalloissa. Tällä kertaa ollaan eteläisessä Alabaman osavaltiossa, jossa seurataan ghanalaisen Giftyn elämää. Lahjakas nuori nainen opiskelee neurotiedettä Stanfordin arvostetussa yliopistossa. Tieteen pariin Giftyn on aikanaan innostanut lukion opettaja. Väitöskirjaansa työstävä Gifty on syvällä luonnontieteiden maailmassa ja tottunut järkiperäistämään asioita.
Tieteellinen maailmankuva ja järjestelmällinen työarki heilahtaa hieman, kun Gifty saa luokseen asumaan masentuneen äitinsä. Lähentyminen äidin kanssa heittää Gifty osaltaan menneisyyteensä, jonka muistoihin liittyy muun muassa kipulääkeriippuvuuden kanssa kamppailleen veljen Nanan kuolema ja lapsuuden kesä Ghanassa. Menneisyydestä kumpuaa myös Giftyn suhde uskontoon. Äiti on aikanaan ollut uskonnollinen ja ghanalainen kulttuuriperimäkin korostaa uskon merkitystä.
”Kun olin vielä alakouluiässä, lasten pastori kertoi meille, että synnin määritelmän täyttää mikä tahansa jumalan vastainen ajatus, puhe tai teko.”
Giftylle suhde uskontoon on ristiriitainen. Opintojen ja työn kautta tutuksi tullut tieteellinen maailmankuva ja ajattelu ovat sellaisia, joihin Gifty on kasvanut. Samaan aikaan halu uskoa on vahva, mutta menneisyyden kokemustenkin vuoksi uskoa koetellaan.
”’Mitä järkeä tässä touhussa on’ on kysymys, joka erottaa ihmisen kaikista muista eläimistä. Sen ympärillä kiertävä tiedonhalumme on saanut aikaan kaiken tieteestä kirjallisuuteen ja filosofiaan ja uskontoon. Kun vastaus kysymykseen on: ’Se on Jumalan tahto’, saamme ehkä lohtua. Mutta entä jos vastaus kysymykseen on: ’En tiedä’ tai vielä pahempaa: ’Ei mitään.’”
Tarina poukkoilee nykyhetken ja lapsuuden muistojen välillä. Kaiken keskiössä on Giftyn oman identiteetin etsiminen ja vastausten hakeminen elämän ikuisiin kysymyksiin. Samalla romaani sivuaa siirtolaisuuteen, rasismiin ja yhteiskuntaluokkiin liittyviä teemoja.
”Koska me olimme se eläin, joka rohkeni lähteä merille, vaikka luulimme maailmaa litteäksi ja että putoaisimme sen laidalta, me löysimme uutta maata, erilaisia ihmisiä, pallon kaarevan pinnan. Tämän löydön hinta oli tuon uuden maan tuhoaminen, erilaisten ihmisten tuhoaminen.”
Gyasin tarina on toisaalta melko arkinen, toisaalta hyvin ikiaikaisia ja perustavanlaatuisia kysymyksiä pohdiskeleva. Kieli on soljuvaa ja lauseet tarkoin rakennettuja. Tieteellisen ja uskonnollisen maailmankuvan vastakkainasettelukin jää loppujen lopuksi ennen kaikkea Giftyn oman minuuden kamppailuksi ja lienee tarpeen juuri Giftyn oman identiteetin rakentumisen näkökulmasta. Gyasin romaani kertoo yksilön tarinan, mutta sitoo siihen muistutuksia perimän, läheisten ihmisten ja elämäntapahtumien vaikutuksista tuon yksilön kasvamiseen.
Osallistun kirjalla Helmet 2022 -lukuhaasteeseen #38 (kirjassa toteutetaan unelma tai haave).
Yaa Gyasi: Maa ja taivas
Transcendent Kingdom
Suom. Arto Schroderus
2020, Otava
268s.
Kansi: Kelly Blair / Jose Luiz Pelaez, Getty Images
Sivumerkkejä 