Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö


Elizabeth Strout on amerikkalaisen nykykirjallisuuden tunnetuimpia hahmoja. Tarkkanäköisiä, näennäisen simppeleitä, usein pikkukaupunkien asukkaiden elämiin ja ihmisten välisiin suhteisiin pureutuvia tarinoita kirjoittava Strout on esitellyt tuotannossaan esimerkiksi Lucy Bartonin ja Olive Kitteridgen kaltaisia henkilöitä, jotka ovat nousseet amerikkalaisen nykykirjallisuuden mittapuilla melkein ikonisiksi. Jälkimmäisestä on tehty televisiosarja, jonka pääosassa on Frances McDormand.

Pikkukaupungin tyttö on eräänlainen paluu edellämainittujenkin henkilöiden juurille. Se on Stroutin esikoisromaani, joka on saanut uuden elämän Tammen Keltaisessa kirjastossa uudella suomennoksella pari vuotta sitten, todennäköisesti Stroutin muiden romaanien suosion siivittämänä. Romaanin päähenkilöitä ovat Amy Goodrow sekä hänen äitinsä Isabelle. He asustavat kuvitellussa Shirley Fallsin pikkukaupungissa, joka muistuttaa monia periamerikkalaisia pikkukyliä. Maataloudesta ja paikallisesta teollisuudesta elävät kyläläiset ovat jääneet, enemmän tai vähemmän omasta tahdostaan asuttamaan kylää ja tarina ammentaa heidän välisistä suhteista, haaveista ja kohtaloista. Kylä on samaan aikaan turvallinen mutta tarkat säännöt asukkailleen asettava, tukahduttavakin yhteisö, jossa normeista poikkeaminen ei välttämättä ole kovinkaan sallittua.

Valituissa Paloissa luki, että jos jaksoi rukoilla, rukoilemisen taito kehittyi, mutta Isabellen mielestä Valitut Palat taisi vähän yksinkertaistaa asioita. Hän oli pitänyt niistä lehden jutuista, joiden otsikkona oli ollut ’Minä olen teidän kaikkien aivot’ tai ’Minä olen teidän kaikkien maksa’, mutta juttu nimeltä ’Rukoileminen: harjoitus tekee mestarin’ oli tarkemmin ajateltuna vähän arkipäiväinen.”

Amy on 16-vuotias teinityttö, joka kipuilee äitisuhteensa kanssa. Yksinhuoltaja-äiti Isabelle puolestaan pitää Amya tiukassa otteesaan, osittain peloista, osittain rakkaudesta johtuen, kuten tapana on. Sihteerinä työskentelevä Isabelle tuntee alemmuutta töissään, mutta kohdistaa monenlaisia odotuksia tyttäreensä, jolle hän toivoo parempaa ja arvostetumpaa elämää. Amya puolestaan haluaa räpistellä irti hallitsevan äidin otteesta ja kokeilla siipiään. Mahdollisuus tähän tarjoutuu yllättävällä tavalla, kun Amy ihastuu matematiikan opettajaansa Thomas Robertsoniin. Kun Amyn ja Robertsonin välisen suhteen luonne paljastuu, sysää se niin Amyn kuin Isabellenkin sekä kyläyhteisön silmissä että keskinäisessä suhteessaan myrskyn silmään. Romaani kuvaa jollain tapaa lapsuuden loppua sekä äidin että tyttären näkökulmista.

Varsinkin tyttöihin ja naisiin kohdistuvat kaksinaismoralistiset odotukset saavat Stroutin käsissä kyytiä. Samalla sivutaan monia ahdistavia teemoja, kuten seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Sivujuonessa seurataan siepatun teinitytön, Debbie Kay Dornen, tapausta, jonka etenemistä kyläläiset seuraavat uutisista henkeään pidätellen. Samaan aikaan Amyn luokkakaveri Stacy tulee raskaaksi, mikä osaltaan täydentää sitä uhkien sarjaa, joiden kohteeksi nuoret tytöt joutuvat tai voivat joutua, ainakin kyläläisten silmissä. Todellisiakin uhkia on, mutta Strout ei niinkään mässäile tällaisilla tarinoilla vaan pikemminkin asettuu todellisuuden ja tyttöihin kohdistuvien ristiriitaisten odotusten välimaastoon tarkkailijaksi, osoittaen samalla, että itseasiassa nämä kaksi vahvistavat toinen toisiaan.

Stroutin romaani on ehta amerikkalainen lukuromaani, jossa kieli on mukaansa tempaavaa. Strout kirjoittaa naisten tarinoita ja näkee todella vaivaa henkilöhahmojensa rakentamiseen. Jokaisella Stroutin naisella on historia, vahva sisäinen ääni ja tavoitteita. Kirjallisuuden peruskauraa tietenkin, mutta Strout rakentaa henkilönsä niin pieteetillä, että heihin on helppo tutustua. He eivät aina toimi, kuten lukija toivoisi ja ovat muutenkin ristiriitaisia hahmoja. Juuri siksi heihin tykästyy.

Toinen viehättävä piirre Stroutin romaaneissa on pikkukylän yhteisön osuva kuvaus, jota hän tekee lempeydellä mutta toisaalta kaunistelematta ja henkilöitään säästelemättä. Hauskoja yksityiskohtiakin piisaa. Kuten se, kun kyläläiset pohtivat, onko paikallisen Dottie Brown -rouvan pihalle todella laskeutunut ufo vai ei. Eletään 1960-lukua ja se tulee esille juuri tällaisissa yksityiskohdissa viehättävästi. Moraalipaniikki moninaisista tyttöihin kohdistuvista uhista myös rinnastuu tähän yksityiskohtaan kiinnostavasti.

Osallistun kirjalla Helmet 2022 -lukuhaasteeseen #27 (kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva).

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö
Amy and Isabelle
Suom. Marja Haapio
2020 (2001, 1998), Tammi
461s.
Kansi: Laura Lyytinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s