Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän

Aviottoman lapsen äiti Beata ja ukrainalaistaustainen neuvostovanki Ivan kohtaavat Hangossa vuonna 1942, kun sodanjälkeinen paluumuutto alueelle on alkanut.

Beata on kasvanut Hangossa perheensä kanssa. Siskot Harriet ja Sylva kamppailevat omien, ei niin normienmukaisten rakkauselämiensä kanssa. Perheen tarinaa on aiemmin seurattu myös Kallion Säkenöivät hetket -romaanissa.

Kielletty rakkaus roihahtaa sodan runtelemalla maalla, mutta ympäröivälle yhteisölle sopeutuminen pariskuntaan on vaikeaa. Ihan helppo ei ole parin alkukaan. Yhteistä kieltä ei ole, mutta yhteys syntyy silti pienillä eleillä ja suurilla tunteilla.

Romaanin teema kumpuaa vahvasti sodanaikaisesta elämästä ja etenkin sen raunioille rakentuvasta, jälleenrakennuksen ajan uudesta elämästä. Sodan kipeät haavat ja muistot heijastuvat myös uuteen elämään ja vaikuttavat suhteisiin ja tulevaisuuteen.

Mikä tämä Werner oikein mahtaa olla miehiään, hän kysyi. Antelias ainakin, minä sanoin. Ja niin kauhuissaan kuin äiti saksalaisesta poikaystävästä olikin, hän ei voinut olla antamatta hiukan periksi nähdessään kaiken sen kiiltävän metallin. Runsaus toimii sillä tavoin. Vaikka niukkuuteen ja sen kinttupolkuihin olisi kuinka tottunut, runsaus tuo rauhaa ja iloa ja rohkeutta. Tiet levenevät ja siliävät, niitä pitkin voi vähän tanssiakin, kun ei tarvitse koko aikaa pitää katsetta maassa kuin kävelykeppiä. Voi katsella pilviä tai merta, kuljeskella ristiin rastiin ja tuhlata aikaa. Tai kävellä käsillään, jos osaa.”

Joulun tienoilla kuulimme radiosta että juutalaisia ihmisiä kuljetettiin vasten tahtoaan Euroopasta Saksaan ja että Hitler aikoi tappaa heidä kaikki, joka ikisen. Englannin pääministeri kertoi siitä puheessaan BBC:llä. Pelkkää propagandaa, sanoi Sylva.”

Kallion romaani on kiinni historiassa ja historiallisissa tapahtumissa, mutta keskittyy silti enemmän henkilöhahmoihinsa ja erityisesti naisiin ja rakkaustarinoihin. Ivanin ja Beatan rakkaustarina on täynnä intohimoa, kielletyn ja salatun lumoa. Tätä tarinaa Kallio kuvaa aistikkaasti, kauneutta ja runollisuutta pursuavin kielikuvin, kuin kielellisesti tanssahdellen. Ivanilla on sacherkakkua muistuttavat silmät. Välillä äidytään itselleni liiankin romanttiseen kerrontaan. Toisaalta varsinkin pariskunnan välisen dialogin vähyyden vuoksi runsaalla kuvailevalla kerronnalla päästään rakkaustarinassa vahvasti iholle.

Osallistun kirjalla Helmet 2022 -lukuhaasteeseen #34 (kirjailijan nimessä on luontosana).

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän
2021, Otava
267s.
Kansi: Piia Aho

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s