Miska Karhu: Nimeni on Alex

Nuori transmies Alex on matkalla Tampereelta Turkuun, kun hän katoa jälkiä jättämättä. Mitä Alexille on tapahtunut? Onko hän kadonnut omasta tahdostaan vai onko jotain sattunut? Tätä mysteeriä selvittävät poliisin ohella Alexin läheiset, jotka muodostavat omalaatuisen joukon ihmisiä.

Alexin miesystävä Anssi on huolesta sekaisin eikä voi uskoa, että Alex olisi jättänyt palaamatta omasta halustaan. Siksi Anssi päättääkin tehdä nopeasti katoamisilmoituksen, joka saa myös poliisit kiinnostumaan katoamisesta. Alex on ollut ajoittain masentunut, mutta Anssi ei voi uskoa, että Alexin itsetuhoisuus olisi voinut johtaa tarkoitukselliseen katoamiseen. Anssin äiti Kerttu on moderni nainen, joka on sukupuolisten ja seksuaalisten suuntautumisten moninaisuudessa selvästi ymmärrykseltään pidemmällä kuin Alexin vanhemmat.

Erityisesti Alexin äidillä Marjutilla on vaikeuksia hyväksyä sukupuolensa korjanneen lapsensa ratkaisuja. Hän puhuu lapsestaan toistuvasti tämän ristimänimellä, joka on Anu. Marjut on huolesta suunniltaan, mutta huoleen sekoittuu paljon myös surua ”menetetystä tyttärestä”. Marjutille hänen lapsensa on syntynyt tyttönä ja yrityksistään huolimatta hänen on vaikea ymmärtää, miksi tämä on päätynyt korjaamaan sukupuolensa.

Tiedän, että Anussa on jo pitkään ollut jotain arvaamatonta, jokin sisäinen mykkyys tai synkkyys, jota en ole päässyt katsomaan. Anu on arvaamaton, niin se on oltava.”

Alexin Petri-isä on Marjutia hyväksyvämpi. Petri on monella tapaa ”perisuomalainen” mies, mutta silti hän tuntuu kunnioittavan lapsensa valintoja Marjutia enemmän.

Miska Karhun romaani kuvaa Alexin tarinaa näiden eri läheisten näkökulmien kautta. Eri henkilöiden kautta kuvataan erilaisia tapoja surra, toimia kriisitilanteessa ja tehdä tiliä jo tapahtuneen kanssa. Myös Alexin puheenvuoroja kuullaan. Nämä osiot on kirjoitettu kursiivilla. Lopussa kuullaan Alexin kertomana myös se, mitä todella tapahtui.

Erilaisten kerronnallisten näkökulmien äänenpainot nojaavat yhteiskunnalliseen todellisuuteen, jossa transsukupuolisuus on edelleen vahvasti marginalisoitu ilmiö, jota ei ymmärretä tai haluta ymmärtää. Poliisin on hankala ymmärtää, että kadonnut on mies, kun hänellä on edelleen naisen sosiaaliturvatunnus. Lehtikin uutisoi katoamisen näin: ”Nuori nainen kateissa”. Tässä yhteiskunnassa yksittäisten perheenjäsenten huolta ja tuskaa lisää byrokraattinen taistelu ja asioiden selvittäminen.

Karhun romaani tuokin hyvin esille transsukupuolisuuteen liittyviä leimoja, ennakkoluuloja ja tiedonpuutetta. Samalla se on vähän trillerinomaisestikin etenevä mysteerikertomus. Erilaisia linjoja Alexin kohtalolle esitellään ja juonellisesti varsinkin loppua kohden tarina äityy epäuskottavaksi ja paikoin kliseseksikin. Kaiken kaikkiaan romaanissa liikutaan melko pintavesissä ja myös yllätyksellisyydelle olisi soinut enemmän sijaa, ei niinkään juonellisesti mutta henkilöhahmojen syvyyden suhteen.

Päällimmäiseksi jää kuitenkin kaikumaan Alexin ja tämän läheisten väliset suhteet ja puheenvuorot. Varsinkin huolen ja surun ilmentymistä eri henkilöiden näkökulmista Karhu kuvaa osuvasti. Transsukupuolisuudelle teemana tai transsukupuolisille henkilöille fiktion päähenkilöinä puolestaan soisi mieluusti enemmänkin näkyvyyttä romaanikirjallisuudessa.

Osallistun kirjalla Helmet 2022 -lukuhaasteeseen #8 (kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua).

Miska Karhu: Nimeni on Alex
2021, Karisto
183s.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s