Karl Ove Knausgård: Aamutähti

Karl Ove Knausgårdin uusin teos on ensimmäinen itsenäinen romaani sitten Taisteluni-suursarjan ja sen jälkeisen vuodenaikasarjan, joten jo sellaisena se on odotettu tapaus.

Aamutähdessä seurataan koko joukkoa päähenkilöitä ja monenlaisia tarinalinjoja. Tarina lähtee liikkeelle Arnesta, keski-ikäisestä norjalaismiehestä, joka on poikiensa kanssa kalastusreissulla. Kovasti Knausgårdia itseään muistuttavan Arnen ensimmäisen kohtauksen päättyessä hän näkee taivaalla poikkeuksellisen kirkkaasti loistavan tähden.

Arnen tarinasta hypätään seuraamaan Kathrine-nimistä pappia. Mukaan mahtuu myös muun muassa satanistibändin brutaali joukkomurha ja innokas toimittaja Jostein. Kirjava joukko toisiinsa tavalla tai toisella kietoutuvia hahmoja, joita yhdistää jollain tapaa kaikkia tämä mystinen taivaalle syttyvä tähti.

Vuonon vesi oli peilityyni ja pikimusta, öljynkiiltävä. Silloin alkoi taas palaa. Kukkulalla. Pysähdyin. Ei se ollutkaan tulipalo. Taivaalle nousi jotain outoa. Tähti. Megatähti. Oliko se todellinen? Vai kuvittlinko senkin?”

Taivaalle nouseva tähti paitsi yhdistää romaanin eri hahmoja, saa heidät myös tekemään kummallisia asioita. Tähti tuntuu tuovan ihmisistä erikoisia, inhimillisiä puolia esille.

Knausgårdin kerronta pysyy vahvasti realismissa, perhesuhteissa ja arkielämässä, vaikka kirkkaana loistava ”megatähti” tuokin fantasian ja mystiikan elementtejä kertomukseen. Yliluonnollisuus viittaa kuitenkin ennemminkin esimerkiksi uskontoon ja kuolemaan, ja siihen tuonpuoleiseen, jota elävinä emme tunne, kuin magiaan tai muuhun fantasiaan. Kuoleman ja ihmisen elämän rajallisuuden kysymykset ovat selkeä teema tarinassa. Lopussa jonkinlaisena kokoavana selityksenä toimii myös erään kirjan hahmon, Egil Strayn, essee kuolemasta ja kuolleista.

Knausgårdin romaani on pitkien autofiktiivisten kirjasarjojen jälkeen virkistävä paluu fiktion maailmaan. Jotain tuttua siinä tietenkin on. Hänen tapansa kirjoittaa on rauhallinen ja pohdiskeleva. Ulkoisten tapahtumien ja seikkailujen sijaan katse on tiukasti kääntynyt ihmisten sisimpään ja ajatuksiin. Aamutähdessä on uhkaava, hieman synkkä tunnelma, kerronnan sävyltään se on tumma. Tämä ei johdu pelkästään kuoleman teeman käsittelystä vaan tuntuu läpileikkaavan myös kaikkien henkilöhahmojen tarinoita. Synkkyys ei sinänsä ole ongelma, mutta Knausgårdin tapauksessa kokonaisuus jää kuitenkin jollain tapaa vaisuksi. Ehkä arkisen ja mystisen yhdistäminen ei Aamutähdessä niin sulavasti luonnistu kuin toivoa sopisi.

Osallistun kirjalla Helmet 2022-lukuhaasteeseen #48 (kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun).

Karl Ove Knausgård: Aamutähti
Morgenstjernen
Suom. Jonna Joskitt-Pöyry
2021, Otava
666s.
Kansi: Pexels

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s