Katja Kettu: Rose on poissa

Katja Ketun muutaman vuoden takainen romaani on kiehtova kertomus suomalaistaustaisen yhteisön elämästä intiaanireservaatissa Yhdysvalloissa. Kirjan päähenkilö Ettu herää reservaatista Minnesotassa ja huomaa, että hänen rakkaansa Rose on poissa. Rose ei ole ainut mystisesti kadonnut vaan intiaanityttöjä on kadonnut seudulta jo tovin aikaa, ilman että kukaan on oikeastaan ryhtynyt selvittämään heidän kohtaloitaan. Miksi näin on?

Kadonneita naisia Fond du lain, lee laken ja bois forten reservaateista, nuorin oli kaksitoistavuotias, siis samanikäinen kuin minä äidin mennessä pois, vanhin kaksikymmentäviisi. Yhtäkään katoamista ei ollut tutkittu, yhtäkään rekkakuskia ei kuulusteltu, yhtään raporttia ei tehty. Se ei voinut olla sattumaa.

Äitinsä kohtalosta kiinnostuu Lempi, Etun ja Rosen tytär, joka on puoliksi suomalainen ja puoliksi ojibwa-intiaani. Lempi kokee olevansa aina vähän vääränlainen ja poikkeavansa joukosta. Lisäksi häntä kiinnostaa kovasti äitinsä tarina. Äidin poissaolo ja selittämätön katoaminen varjostavat myös Lempin elämää. Lempi palaa vuosikymmenten jälkeen reservaattiin, jossa on itse syntynyt ja jossa äiti on aikanaan kadonnut. Kun kadonneiden tyttöjen tapausta alkaa selvittää paikallinen sheriffi, lankeaa epäilyksen varjo myös Ettu-isän päälle.

En minä mitään suomalaisuudestani ymmärtänyt, saati siitä mitä on olla intiaani. Suomalaisista tulivat mieleen haukkumasanat, Cina-swede, mongoloidi, fintiaani, intiaaneista sulkapäähineet, kit arson, kaatuvat mustangit, sotahuudot ja aina voittoisa jon wayne. Opin vihaamaan kumpaakin puolta, piilottamaan molemmat visusti. Koko elämäni olen keskittynyt olemaan huomaamaton, nöyrä, jollainenkin toisen luokan amerikkalainen.”

Kettu sukeltaa tarinassaan uskottavasti intiaanireservaatin elämään. Hän on tutkinut suomensukuisten intiaanien (”fintiaanien”) historiaa aiemmin, mutta Rose on poissa on fiktiota ja tarjoaakin sellaisena paljon mahdollisuuksia mukaansatempaavaan tarinaan. Ketun kieli on jännittävää ja eläytyvää. Ulkopuolisuuden ja rasismin teemojen lisäksi Rosen ja muiden kadonneiden intiaanityttöjen tarinoiden kautta käsitellään myös sukupuolittunutta väkivaltaa ja naisten asemaa laajemminkin. Yhteisön turva ja toisaalta paineet ja normit välittyvät tästäkin tarinasta kirkkaasti.

Katja Kettu: Rose on poissa
2018, WSOY
277s.
Kansi: Martti Ruokonen / Manuela Bosco

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s