Nura Farah: Aurinkotyttö

Nura Farahin esikoisromaani Aavikon tyttäret vuodelta 2014 kuvasi somaliperheen elämää Somaliassa. Aurinkotyttö jatkaa saman suvun tarinaa, uuden sukupolven silmin. Esikoisromaanin päähenkilön Khadijan tytär Shamsu elää 1970-luvun aikaa Somaliassa ja haaveilee itsenäisestä, paremmasta elämästä. Shamsu haaveilee koulunkäynnistä, mutta hänen konservatiivinen isänsä Keyse vastustaa naisten kouluttamista ja tahtoo tyttärensä jatkavan suvun tarinaa, menemällä naimisiin ja hankkimalla lapsia. Vanhemmat löytävätkin Shamsulle sopivan sulhasehdokkaan. Tällä välin Shamsu on kuitenkin tutustunut nuoreen opettajaan ja ihastunut tähän.

Sukupuolittuneet roolit ja odotukset perheessä on yksi kantava teema Farahin teoksessa. Siinä missä Shamsun veli saa esimerkiksi opiskella, hänelle itselleen ei koulujen ovia tahdota avata. Niin ikään perheen perustamisen paine kasautuu tytärten harteille. Yhteisössä myös kiertää uskomus, jonka mukaan ”nainen jolla on tyttäriä nukkuu huonosti.”

Shamsua ajaa eteenpäin vahva oma tahto ja halu oppia uusia asioita, nähdä maailmaa ja paikkoja.

Mutta Shamsu halusi olla Roble ja kulkea kirja kainalossa. Halusi viisastella ja puhua asioista joita muut eivät ymmärrä. Miksi hän ei saisi oppia? Keneltä se olisi pois?”

Shamsun vanhemmista äiti Khadija on aikoinaan ollut tyttärensä tapaan paremmasta elämästä ja mahdollisuuksista haaveileva, joten hän pystyy myös samaistumaan tyttärensä tuntemuksiin. Monet muut Shamsun ympärillä, appivanhempia myöten kuitenkin edellyttävät tytöiltä tietynlaista käytöstä ja tulevaisuutta.

Anoppi ei innostunut koulusta. Opiskeleminen ei ole tyttöjä varten, se on minun mielipiteeni, hän sanoi. ’Mitä siitä tulee jos naiset alkaat käyttäytyä kuin miehet? Se johtaa vain huonoille teille.”

Farah kuvaa paitsi tyttöjen asemaa somalialaisessa kylässä myös ylipäätään elämää pienessä paimentolaisyhteisössä. Eletään myös historiallisesti muutoksentäyteistä historiaa Somaliassa, joskin ympäröivän yhteiskunnan tilanne heijastuu Shamsun tarinaan vain löyhästi. Tarinassa vilahtaa myös (oletettavasti) suomalainen vapaaehtoistyöntekijä Helvi, jonka kotimaata ei kuitenkaan mainita.

Farahin ilmaisu on suoraviivaista, eikä jätä juurikaan tulkinnanvaraa lukijalle. Tämä ilmaisutapa on tarinalle sekä ansio että rasite. Farah kertoo asioista niiden oikeilla nimillä, eikä sorru esimerkiksi mystifioimaan kulttuuria. Samanaikaisesti lukijalle jää vähemmän tilaa mielikuvitukselle. Vaikka Shamsun tarina on monella tapaa perinteinen ja ehkä stereotypioitakin toistava, on se samanaikaisesti uskottava ja kiehtova.

Nura Farah: Aurinkotyttö
2019, Otava
253s.
Kansi: Timo Numminen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s