Yiyun Li: Kulkurit

Eletään vuoden 1979 Kiinassa, Kurajoen kaupungissa. Gu Shan on 28-vuotias vastavallankumouksellinen, joka teloitetaan rangaistukseksi toiminnastaan. Kontrollin läpitunkemassa yhteiskunnassa kuoleemaantuomitun sureminen on kielletty ja tunteensa joutuvat tukahduttamaan jopa Shanin surevat vanhemmat. Hallinto määrää jopa koulut ja työyksiköt osallistumaan teloitusta edeltävään tuomitsemistilaisuuteen ”kasvatuksellisista syistä”.

Opettaja Gu otti pyykkinarulta valkoisen nenäliinan, johon oli painettu punaisia kiinalaisia kirjoitusmerkkejä – iskulause joka vaati kaikilta kansalaisilta ehdotonta uskollisuutta Kommunistiselle puolueelle -, ja pani sen vaimon tyynylle. ’Kaikkihan me kuolemme’, hän sanoi.”

Varsinkaan Shanin äiti ei kuitenkaan kykene peittämään tunteitaan vaan tunnustaa tyttärensä elämän ja surra sen päättymistä vapaasti. Tukea tulee lopulta myös muilta kyläläisiltä, jotka alkavat olla kyllästyneitä jatkuvaan kontrolliin ja väkivaltaan.

Hän oli epäonnistunut jopa kahden parhaimman oppilaansa – vaimon ja tyttären – kanssa. Shanista ei olisi tullut kiihkeää punakaartilaista, ellei hän olisi osannut lukea kulttuurivallankumouksen houkutuksia sanomalehdistä, eikä hän olisi joutunut vankilaan julistettuaan epäilyksensä ääneen, ellei isä olisi opettanut häntä ajattelemaan itse sen sijaan että noudattaisi näkymättömien ihmismassojen järjenjuoksua. Vaimo olisi kestänyt Shanin menetyksen vain tuskaa huokuvalla vaitiololla, kuten kaikki lukutaidottomat naiset kestivät lastensa menetyksen – luovuttamalla heidät vääjäämättömälle kohtalolle ja panemalla ainoan toivonsa tuonpuoleiseen elämään.”

Yiyun Lin romaani pureutuu tiukasti kiinalaiseen yhteiskuntaan, valtion valtaan ja toisaalta pelolla kontrolloituun vaikenemisen kulttuuriin sekä perheen ja suvun maineen varjelemisen merkitykseen. Henkilöhahmoja on Shanin ja tämän vanhempien lisäksi useita muitakin. Eritaustaisten kyläläisten kohtalot kietoutuvat toisiinsa.

Minun vanhempani, kuten ehkä muistat, uhkuivat sukupolvensa intellektuellien eleganssia ja viisautta; tyttäreni sitä vastoin oli lähinnä tämän vallankumousajan tuote, jossa ei liiemmin ilmennyt hänen isovanhempiensa jaloa mantsurialaista verenperintöä. Hän kuoli myrkkyyn, jota oli itse ollut keittämässä. Huolimatta taiteesta ja filosofiasta ja sinun rakastamastasi matematiikasta ja minun valistususkostani meidän aikakautemme tunnukseksi jää – rohkenisimmeko olettaa, että näillä näkymin tämä aikakausi kestää seuraavat sata vuotta? – valitushuuto, kun luumme murskautuvat tyhjien sanojen painosta. Tässä murskautumisessa ei ole mitään kaunista, eikä meitä pelasta siltä mikään nyt eikä koskaan.”

Lin romaani on vahva puheenvuoro myös siitä, miten sivistyneen yhteiskunnan pitäisi toimia ja miten se ei toimi. Kyläläisten yhteen tuleminen ja voimaantuminen hädän hetkellä on liikuttavaa, mutta eniten Li käyttää romaanissaan aikaa kuvaamaan sitä, miten historiallinen vallankäyttö on rakentunut ja miten tukahduttava se on.

Yiyun Li: Kulkurit
The Vagrants
Suom. Seppo Loponen
2013 (2009), Tammi
431s.
Kansi: Tuija Kuusela

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s