Minna Rytisalo: Rouva C.

Minna Rytisalo sukeltaa romaanissaan nimikaimansa Minna Canthin tarinaan, hänen tunnetun hahmonsa alkujuurille. Se hyppää Canthin nuoruusvuosiin ja opiskeluaikoihin sekä myöhempään elämään, lehtori Ferdinand Canthin vaimona ja perheenäitinä.

Nuoruudessaan Minna ei kuitenkaan haaveile avioliitosta ja perhe-elämästä vaan itsenäisyydestä ja omasta ammatista. Naisen asema tulee kuitenkin monessa kohtaa esille ja nousee myös Minnan tielle. Kuvaavaa on esimerkiksi Minnan epämiellyttävä kohtaaminen ahdistelevan rehtorin kanssa ja Minnan kasvava ymmärrys naisten ja miesten välisestä epätasa-arvosta.

Avioliitto Ferninandin kanssa on perinteinen, mutta kuitenkin tasa-arvoisempi. Minna pullauttelee lapsia tuon tuosta, mutta aviomies on myös puolisoaan kannustava.

Tällaistako oli avioliitto, kahden tahdon paiskautumista vastakkain? Eikö se mennytkään niin että toinen oli kova kuin kivi, toinen vesi joka väistyi kiven tieltä, kietoutui sen ympärille ja myötäili, ja Ferdinand mietti salkkua avatessaan, että ei hän tätä ollut arvannut.”

Kun hän katsoi Minnaa, hän näki ihmisen, siis ensin ihmisen ja sitten naisen, siis naisihmisen, joka ei ollut miestä heikompi tai tyhmempim vaan älykäs, nopea, hauska – tai oli ollut, joskus.”

Avioliiton ja ammatillisen kunnianhimon lisäksi romaani sivuaa esimerkiksi Minnan ystävyyttä Flora-nimisen tytön kanssa.

He eivät koskaan muuttaneet yhteiseen asuntoon eikä Flora käyttänyt Minnalta saamaansa korua. He olivat edelleen ystäviä, mutta jäässäkin on sellaisia säröjä jotka eivät näy. Ne voivat jäädä lumen alle piiloon ja laajeta siellä kevään tullen, muuttua uhka-avannoiksi joista vanhemmat varoittavat lapsiaan yhtä kiivaasti kuin virtapaikoista ja jokirannoista,”

Rytisalo sekoittaa romaanissaan faktaa ja fiktiota. Monet Canthin elämänvaiheista ovat tosia, mutta tarina niiden välissä, tunteet ja ajatukset ainakin osittain fiktiota. Minna Canthin ajatusmaailmaa ja tunne-elämää – tai sellaista kuin se olisi voinut olla – hän tavoittelee ansiokkaasti. Tunneilmaisu on voimakasta, välillä jopa hieman mahtipontista.

Ajatus jäi sanomatta. Menneet olivat menneitä, turha niillä oli itseään vaivata. Nainen oli kuitenkin mukautuva kappale, joka asettui sille paikalle joka hänelle annettiin. Hän venyi ja taipui ja muokkautui vaimoksi ja äidiksikin, kasvoi sielusta, sisältä, joka puolelta. Hän antoi myöten kuin rannan paju mutta oli myös yhtä sitkeä. Hän versoi ja kasvoi ja kurottui sellaiseen, johon hänen ei uskottu yltävän, täytti vaaditut roolit ja ylitti ne.”

Rouva C on kauniisti kirjoitettu ja kiinnostava historiallinen romaani, joka tuo Canthista ja tämän historiasta mielenkiintoisia ulottuvuuksia esille.

Minna Rytisalo: Rouva C.
2019, Gummerus
365s.
Kansi: Jenni Noponen

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s