Apulaisprofessorin virassa korkeakoulussa työskentelevä valkoinen mies David on eronnut mies Etelä-Afrikassa, jonka arkista opettamistyötä ilahduttaa säännöllinen, viikoittainen maksullisen seuralaisen tapailu. Hänen työnsä ja elämänsä junnaa kohtalaisen arkista rataa, kunnes suhde säännölliseen naisseuralaiseen päättyy. Sitten hän päätyy kanssakäymiseen mustan opiskelijatyttö Melanien kanssa, mutta saa syytöksiä seksuaalisesta häirinnästä ja tulee erotetuksi työstään.
”Vaikka hän uhraa uuteen tieteenalaansa tuntikausia, sen lähtökohta, joka esitetään viestintä 101:n käsikirjassa, on hänestä mieletön: ’Ihmisyhteisö on luonut kielen, jotta voisimme viestiä ajatuksemme, tunteemme ja aikeemme toisillemme.’ Hänen julkilausumaton kantansa on, että puhe on syntynyt laulusta ja laulu tarpeesta täyttää äänellä kohtuuttoman suuri ja tyhjähkö ihmissielu.”
David ei kykene myöntämään tekoaan, joten hän joutuu jättämään – häpeäpaalussaan – entisen elämänsä.
”’Näky oli niin alentava, että masennuin. Mielestäni koiraa saa rangaista jostakin rikkeestä, esimerkiksi tohvelin pureskelusta. Sen rangaistuksen koira ymmärtää: selkäsauna pureskelusta. Mutta himo on toinen juttu. Mikään eläin ei ymmärrä, miksi sitä rangaistaan vaistojensa noudattamisesta.’”
Hän asettuu maaseudulle tyttärensä Lucyn maatilalle. Siellä kuitenkin David ja hänen tyttärensä joutuvat raa’an rikoksen uhreiksi ja David joutuu kohtaamaan sellaisia avuttomuuden, vihan, katkeruuden ja järkytyksen tunteita, joita hän ei ole aiemmin joutunut kohtaamaan.
”’Älä huuda minulle, David. Tämä on minun elämääni. Minun on elettävä täällä. Se mitä minulle tapahtui on minun asiani, yksinomaan minun, ei sinun, ja jos minulla jotain oikeuksia on, niin ainakin minulla on oikeus olla tekemättä tästä numeroa, olla selittelemättä mitään – sen paremmin sinulle kuin muillekaan.’”
Coetzeen romaanissa on monia teemoja. Se sijoittuu apartheidin leimaamaan Etelä-Afrikkaan, jossa epätasa-arvo ihmisten välillä ja rotusorto ovat arkipäivää. Se on kirjoitettu kauan ennen #metoo-aikaa, mutta kommentoi samaa tematiikka eri näkökulmista. Se käsittelee kaikkea tätä kuitenkin varsin mieslähtöisesti ja naiset tuntuvat tarinassa olevan enimmäkseen uhrin asemassa. Kiinnostavinta teoksessa on häpeän käsittely ja stigma.
Osallistun kirjalla Helmet 2023 -lukuhaasteeseen #11 (kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessä).
J. M. Coetzee: Häpeäpaalu
Disgrace
Suom. Seppo Loponen
1999, Otava
251s.
Kansi: Fennopress
Sivumerkkejä 