André Aciman: Kutsu minua nimelläsi

Elio on 17-vuotias nuorukainen, joka asuu perheensä kanssa pienessä italialaiskylässä. Perheen isä työskentelee professorina ja kutsuu aika ajoin perheen kotiin vaihto-opiskelijoita asumaan, tekemään pieniä töitä professorille vastapalkaksi asunnosta ja ylläpidosta. Kun perheeseen saapuu asumaan amerikkalainen, parikymppinen Oliver, huomaa Elio rakastuvansa tähän päätäpahkaa.

Aciman kuvailee aidonoloisesti nuoren pojan seksuaalista heräämistä ja rakastumiseen liittyvien tunteiden ja epävarmuuksien sekamelskaa. Nuorukaisten tunteet kohtaavat ja seuraa lyhyt romanssi. Aciman keskittyy kuitenkin erityisesti Elion sisäiseen maailmaan: ajatuksiin, tulkintoihin, tunteisiin. Elio ylitulkitsee jokaisen Oliverin sanan, teon ja eleen, kuten rakastunut ihminen, varsinkin nuori ja epävarma, tekee.

Kaikki nykyinen tuska, kiihtymys, haltioituminen uuden ihmisen kohdalla, lupaus autuudesta joka häilyy melkein sormien ulottuvilla, kaikki haparointi, kun pelkään tulkitsevani toista väärin enkä halua menettää häntä ja joudun epäröimään joka käänteessä, epätoivoinen juoniminen jonka kohdistan jokaiseen ihmiseen, jota haluan ja jonka tahdon haluavan minua, sermit jotka pystytän ikään kuin itseni ja maailman välille ja joissa on, ei vain yksi, vaan seitsemän kerrosta riisipaperia, liukuovia, tarve purkaa ja koota uudelleen sanoja, jotka eivät olleet salakieltä alun perinkään – kaikki tuo on peruja siltä kesältä kun Oliver tuli meille.”

Aciman kuvaa nuorta rakkautta herkästi ja tavoittaa siihen liittyvän haparoivuuden autenttisesti. Acimanin kieli on lähes runollista ja maalailevaa, mutta se onnistuu tiivistämään isoja tunteita ymmärrettävästi.

Minä taas ajattelin ennemminkin Emily Brontën sanoja: ’koska hän on enemmän minä kuin olen itsekään.’”

Elion ja Oliverin rakkaustarina on lyhyt. Vuosikymmenen päästä he kohtaavat uudelleen, ikään kuin reflektoimaan aiempaa suhdetta. Mutta koko tarinan ajan on selvää, että sen keskiössä ei ole Elion ja Oliverin välinen rakkaustarina ainakaan yhtä paljon kuin Elion oma kasvutarina ja ensirakastumisen tunnemyräkkä.

André Aciman: Kutsu minua nimelläsi
Call me by your name
Suom. Antero Tiittula
2019 (2007), Tammi
317s.
Kansi: Frenesy Film Company SRL and La Cinefacture SARL

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s