Lastenhoitaja Rowan vastaa netistä löytämäänsä työpaikkailmoitukseen, jossa arkkitehtivanhemmat hakevat lapsenvahtia hoitamaan neljää lastaan: Maddieta, Petraa, Ellietä ja Rhiannonia. Työ vaikuttaa unelmahommalta: palkka on hyvä ja työpaikkakin sijaitsee hulppeassa, ultramodernissa kartanossa Skotlannissa. Työpaikkaan kuuluu myös mahdollisuus asua talossa.
Kun Rowan sitten saa pestin, joutuu hän heti tositoimiin. Vanhemmat lähtevät parin viikon työmatkalle ja Rowan jää yksin kolmen nuorimman lapsen kanssa asumaan taloa. Juonen keskiössä on talo, joka on vanha, mutta jonka vanhemmat ovat päivittäneet älyjärjestelmällä niin, että esimerkiksi ovien lukitukset on automatisoitu. Jo alkupuolella käy kuitenkin selväksi, että talo muistuttaa kummitustaloa ja sentyyppisiä tapahtumiakin lienee odotettavissa.
Kiinnostavinta varsin perinteisessä kummitustalo-juonessa on kuitenkin se, että tarinan kehyskertomuksessa Rowan kertoo tarinaa kirjeissä Wrexham-nimiselle asianajajalle. Rowan istuu nimittäin syytettynä perheen lapsen murhasta ja vakuuttaa asianajajalleen syyttömyyttään. Perinteinen ”miten tähän on päädytty” lähtee keriytymään auki Rowanin itsensä kertomana.
Ware on rakentanut juonensa jälleen moneen kerrokseen ja onnistuu pitämään lukijan otteessaan. Loppuratkaisua saadaan odottaa aivan viimeisille sivuille ja se on melkoisen epäuskottava. Jos tämä ei häiritse, saa Ware jännityskertomusten ystävän tarinallaan kyllä viihtymään.
Ruth Ware: Lukitut ovet
The Turn of the Key
Suom. Antti Saarilahti
2020, Otava
350s.
Kansi: Dan Mogford
Sivumerkkejä 