Päivi Alasalmen Saamenmaahan sijoittuvan romaanitrilogian toinen osa jatkaa Joenjoen laulun tarinaa 1500-luvulla. Kaukomieli-nimiseen pirkkalaiseen rakastunut Soruia on synnyttänyt miehelle lapsen, mutta häpeää tämän perimää. Kaukomieli on aikanaan hylännyt raskaana olevan Soruian.
Pirkkalaiset jatkavat saamelaisten piinaamista. Veronkannoksi nimetyillä retkillään ne käyvät keräämässä saamelaisten omistuksia ja pyrkivät käännyttämään näitä kristinuskoon väkisin. Alistaminen on kokonaisvaltaista ja raakaa.
Soruia päätyy Matte-nimisen miehen kanssa naimisiin, mutta liitto ei sekään tuo autuutta Soruialle.
”Mitä enemmän hän halusi minulle kostaa, sitä auliimpi ja kiltimpi vaimo minusta tuli. Minä ajattelin, että vain sitä kautta saan hänen vihansa sulamaan ja hänet kohtelemaan minua lempeämmin, mutta aikaa siinä kului. Se syksy putosi punaisena puista, tuli talvi, suli pois se talvi, aukesi kevät joka vihertyi kesäksi.”
Pajulinnun huudossa mieleenpainuvaa on vahva luontokuvaus. Kulttuurit ja uskomukset luovat maagista kehikkoa tarinalle, joka on itsessään varsin väkivaltainen. Alasalmen kaunis kieli on vaikuttavaa.
Päivi Alasalmi: Pajulinnun huuto
2015, Gummerus
286s.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Sivumerkkejä 