Laura Gustafsson: Anomalia

Anomalia on tiivis, muutamaan näennäisesti erilliseen tarinaan sidottu kertomus, jonka yhdistävänä nimittäjänä on ainakin lapsen kyvyttömyys valita olosuhteita joihin hän syntyy. Hätkähdyttävin näistä tarinoista on kertomus yhdestä kammottavimmista – joskaan ei ainutkertaisesta sellaisesta – rikoksista, mitä kuvitella saattaa. Tämä rikos on lapseen kohdistuva väkivalta ja Gustafsson lähestyy sitä erään suhteellisen tunnetun, englantilaisen ”Baby P:n” tarinan … Jatka artikkeliin Laura Gustafsson: Anomalia

Laura Gustafsson: Pohja

Ihastuin Laura Gustafssonin intensiiviseen kirjoitustyyliin jo Huorasadussa (2011). Pohja sukeltaa hyvin erilaisiin tunnelmiin, mutta samanlainen intensiivisyys ja ytimiin kaivautuva kieli välittyy myös tästä romaanista. Pohja on eräänlainen itseensäkäpertyvä tutkielma minuudesta, ihmisenä ja erityisesti naisena olemisesta. Elämä sellaisena kuin se kertojan silmin näyttäytyy on rankkaa, rajua, lihallista ja raastavaa. Kirjan minäkertoja on äärimmäisen rehellisenä ja paljaana … Jatka artikkeliin Laura Gustafsson: Pohja

Laura Gustafsson: Korpisoturi

”Se, minkä päälle yhteiskunta kerran rakennettiin, on tyhjiin imetty. Ei sitä systeemin sisältä hahmota, ja mitä sitten jos hahmottaisikin. Helpointa jatkaa teeskentelyä. Irrottautuminen ei nimittäin ole lainkaan yksinkertaista. Ne, jotka ovat ottaneet pitkät, vetävät kuset housussa Lasolia torin laidalla. Se on se näkyvä vaihtoehto. On toinen. Parempi. Näkymätön. Pako. On jätettävä kaikki. Kieli, lait, säännöt, … Jatka artikkeliin Laura Gustafsson: Korpisoturi