Massiivisesta autofiktiivisesta Taisteluni-sarjasta ja niin ikään omakohtaisesta, hieman vähemmän raskaasta vuodenaika-sarjasta tunnettu norjalainen Karl Ove Knausgård on viime vuosina kunnostautunut fiktion parissa. Lyhyesti hän ei edelleenkään osaa kirjoittaa, mutta se tuskin lienee itsetarkoituksellista. Välillä sivuja tuntuu kuitenkin kuluvan ihan vain ylenpalttiseen asioiden selittämiseen.
Romaani on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä seurataan nuoren miehen, Syvertin, elämää Norjassa. Eletään 1980-lukua. Syvert on menettänyt isänsä ja äitikin on sittemmin sairastunut parantumattomasti. Jäljellä on Syvertin lisäksi nepsy-kirjolla oireileva pikkuveli, joka tarvitsee huolenpitoa. Toisessa tarinan puoliskossa ollaan Venäjällä, jonne Syvertin isän jäljet johtavat. Käy ilmi, että hänellä on ollut Neuvostoliitossa rakastajatar, jonka kanssa hän on saanut tyttären, Alevtinan. Toinen osa keskittyykin Syvertin siskon, Alevtinan, elämään.
Syvert saa tietää siskostaan ja lähtee etsimään tätä Venäjälle. Alevtina toimii tutkijana Moskovan yliopistossa. Sisarusten kohtalonyhteys ja menneisyyden muistot sitovat yhteen Knausgårdin tarinalinjaa.
Muutoin teos onkin pullollaan kaikenlaista tämän juonilanganpätkän ympärillä. Teos on massiivinen paitsi lähes 800 sivumäärältään kuin myös tarinallisesti. Silti iso osa massasta tuntuu turhalta ja jopa sekavalta. Syvertin ja Alevtinan tarina voisi sinänsä olla kiinnostava juoniaihio ja hyviä hetkiäkin tarinasta löytyy. Silti teos tuntuu jatkuvasti eksyvän sivupoluille ja on välillä jopa puuduttavan tylsä. Knausgårdin tyyli on pienissäkin kohtauksissa pitkään viipyilevä. Oman elämän käänteentekevissä hetkissä se voi olla perusteltua, mutta juonivetoisessa romaanissa se väsyttää. Pelkästään juonivetoisena romaanina Knausgårdin teosta ei toki pidä lukeakaan. Siinä on myös paljon syvällistä pohdintaa kuolemasta ja elämästä kaikkinensa. Sekavuus ja epätasaisuus kuitenkin vesittävät näitäkin teemoja. Knausgård kirjoittaa mukaan esimerkiksi pitkiä englanninkielisiä dialogeja. Karsimisen varaa olisi ollut monessakin kohtaa.
Karl Ove Knausgård: Ikuisuuden sudet
Ulvene fra evighetens skog
Suom. Jonna Joskitt-Pöyry
2023, Like
779s.
Kansi: ei mainittu
Sivumerkkejä 