James Joyce: Odysseus

James Joycen klassikkoteos Odysseus on sanalla sanoen vaikea bloggauskohde, sillä se väistelee lähes kaikkia luonnehdintoja ja genrerajauksia, eikä kertakaikkiaan suostu asettumaan mihinkään ennaltamääriteltyihin raameihin. Hyvä niin. Kirja kertoo yhdestä päivästä kesäkuussa vuonna 1904 erään irlantilaisen mainostenmyyjän, Leopold Bloomin elämässä. Kirjassa on liuta sivuhenkilöitä, mutta pääosa tarinasta kiertyy Leopoldin ja tämän vaimon Mollyn sekä Bloomin ystävän, … Jatka artikkeliin James Joyce: Odysseus

Mainokset

Paula Hawkins: Nainen junassa

Aina välillä on ihanaa lukea kunnon juonivetoista jännitysromaania, jossa jännitettä pidetään yllä loppuun asti. Paula Hawkinsin Nainen junassa -romaanista tuli aikanaan hitti, joka ylsi niin bestseller-listoille kuin naistenlehtien kirjallisuuspalstoillekin. Tarina käynnistyykin kutkuttavasti. Pääsemme seuraamaan kolmikymppistä Rachelia, joka matkustaa joka aamu junalla Lontooseen läpi esikaupunkialueiden. Pian käy selväksi, ettei joka päivä toistuvan matkan päämäärä olekaan tärkein … Jatka artikkeliin Paula Hawkins: Nainen junassa

Peter Høeg: Susanin vaikutus

Peter Høegilla on minuun lukijana itsessään omituinen vaikutus. Osa hänen kirjoistaan vetää puoleensa magneetin lailla, osan kanssa koen olevani hukassa jo alkusivuilla. Susanin vaikutuksessa Høeg ei taaskaan päästä lukijaa helpolla, mutta kirja kuuluu silti hänen tuotantonsa vetävimpiin. ”Meidän talomme hengittää. Mutta vain vaivoin. Olemme olleet poissa puoli vuotta. Jo se riittää tekemään talosta hylätyn oloisen. … Jatka artikkeliin Peter Høeg: Susanin vaikutus

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo

”'Onko totta, ettet ole lukenut mitään näistä kirjoista?' 'Kirjat ovat tylsiä.' 'Kirjat ovat peilejä: niistä näkee vain sen, mitä katsojassa on jo itsessään', Julián vastasi.” Kun luin Carlos Ruiz Zafónin kirjasarjan ensimmäisen osan takakannen, ajattelin että tässäpä kirja minun makuuni. Ensinnäkin, kadonneiden kirjojen hautausmaasta kertovat teokset vaikuttavat oikein kirjafriikin unelmalta – kirjallisuuden ylistystä vetävään tarinaan … Jatka artikkeliin Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo

Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä

Sirpa Kähkönen on historiallisten romaanien taitaja, jonka kirjoissa eletään usein sota-ajan Suomessa. Neidonkenkä sijoituu Kähkösen kotikaupunkiin Kuopioon. Kirja kuuluukin Kähkösen Kuopio-sarjaan – joiden muita osia en olekaan vielä lukenut. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1942, kesäkuulle. Sota häilyy taustalla, mutta tarina keskittyy kuvaamaan tavallisten kyläläisten elämää ja arkisia huolia sodan varjossa. ”Mutta kaikissa aatteissa oli heikot … Jatka artikkeliin Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä

Orhan Pamuk: Lumi

Päähenkilönä on runoilija Ka, joka on kotoisin Istanbulista mutta asunut 12 vuotta poliittisena pakolaisena Saksassa. Tarinan alussa Ka palaa kotimaahansa toimittajan roolissa tekemään juttua Karsin kaupungissa epidemian lailla riehuvasta nuorten naisten itsemurha-aallosta sekä alueella järjestettävistä paikallisvaaleista. Lisäksi Ka on tullut kaupunkiin etsimään nuoruudenrakastettuaan Ipekiä. Pian kaupungin poliittiset tapahtumat kuitenkin vetävät Kan mukaansa. Samaan aikaan lähes … Jatka artikkeliin Orhan Pamuk: Lumi

Maria Jotuni: Huojuva talo

Suomalaisten ”klassikkokirjojen” hyllyt on yleensä varusteltu mieskirjailijoiden tuotoksilla, joten itselleni oli luontevaa tarttua lukuhaasteen klassikkokirja-kohdassa nimenomaan naiskirjailijan opukseen. Kiistatta klassikkolistoilla keikkuva Maria Jotunin Huojuva talo sai kunnian olla tämä kirja. Tarinan päähenkilöinä ovat Lea ja Eero. Lea on äidin, Toini-siskon ja alkoholisoituneen isän kanssa kasvanut nuori ja kokematon nainen, joka tutustuu juhlissa tulevaan aviomieheensä Eeroon. … Jatka artikkeliin Maria Jotuni: Huojuva talo

Erlend Loe: Niin loppuu maailma – sellaisena kuin me sen tunnemme

Erlend Loe jakaa jostain syystä vahvasti mielipiteet. Osaa ärsyttää Loen naivistinen tyyli suunnattomasti, osa puolestaan tykkää. Minä kuulun jälkimmäisiin. Loe on harvoja kirjailijoita, joiden kirjoja lukiessa olen purskahtanut nauramaan ääneen. Nykyaikakritiikki (nykyaikaisten ”kotkotusten”, kuten internet, työelämä, digiaika, vuoksi valittaminen) voi olla hyvinkin väsynyttä, mutta Loen käsissä ei. Niin loppuu maailma – sellaisena kuin me sen … Jatka artikkeliin Erlend Loe: Niin loppuu maailma – sellaisena kuin me sen tunnemme

Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö

Arundhati Royn Äärimmäisen onnen ministeriö lienee viime vuoden odotetuimpia kirjoja. Olihan edellisestä, Booker-palkitusta Joutavuuksien jumalasta, jo ehtinyt vierähtää kaksikymmentä vuotta. Roy on kirjailija, joka ei kirjoita pienistä asioista. Uutukainen on jälleen läpeensä poliittinen mutta vahvasti kaunokirjallinen teos. Anjum eli alunperin Aftab on syntyessään intersukupuolinen eli ihminen, jolla on sekä miehen etttä naisen piirteitä. Hänestä tulee … Jatka artikkeliin Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö

Jonathan Franzen: Muutoksia

Jonathan Franzen on Muutoksia-kirjallaan tyylinsä ytimessä: periamerikkalaisessa perhekuvauksessa yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Teoksen keskiössä on Lambertin perhe, Yhdysvaltain Keskilännessä elävät, jo eläkeikäiset vanhemmat ja heidän kolme aikuista lastaan perheineen. Isä Alfred on eläköitynyt rautatietyöläinen, alituisesti ärsyyntynyt murahtelija. Vaimo Enid on karikatyyri aviomiestään ja lapsiaan hössötyksellään rasittavasta kotirouvasta. Lapset Gary, Chip ja Denise kamppailevat töidensä ja rakkauselämiensä … Jatka artikkeliin Jonathan Franzen: Muutoksia