Japanilaisen Emi Yagin esikoisromaani kuvaa nykypäivän työelämää raikkaalla ja sukupuolinormeja ravisuttavalla tavalla. Reilu kolmikymppinen Shibata työskentelee miesvaltaisessa, kartonkihylsyjä valmistavassa firmassa, jossa hänen roolikseen jää usein kahvinkeitto – tai niin ainakin hänen kollegansa kuvittelevat. Nainen kun tuppaa jäädä alalla alalla näkymättömäksi. Shibata keittää kahvia ja korjaa jälkiä, koska kukaan muu ei niitä tee, vaikka hän on koulutettu ja älykäs.
”’Luon ikioman tilan, vaikka sitten valheen avulla. Pikkuruinen valhe, jonka sisään mahdun ihan yksinäni. Jos toistan sitä sydämessäni, se saattaa viedä minut odottamatta mukanaan jonnekin toisaalle. Ja siinä välissä sekä minä että maailma kenties muutumme ihan aavistuksen.’”
Shibata kyllästyy hänelle sälytettyyn rooliin ja tulee valehdelleeksi olevansa raskaana. Miesten suhtautuminen muuttuu uutisen myötä kuin taikaiskusta ja he alkavatkin palvella vuorostaan häntä. Pian Shibatan ei tarvitse tehdä töidensä eteen juurikaan mitään. Sitten Shibata huomaa yllättäen, että hänen vatsansa alkaa kasvaa ihan oikeasti. Valheena alkanut tarina saakin aivan uudenlaisia ulottuvuuksia.
Yagin romaani on kiinnostava kuvaus työelämän tasa-arvosta. Työkulttuuri ja sukupuolinormit työelämässä ovat Suomeen verrattuna tiukempia, mutta silti Yagin tarinassa on jotain yleismaailmallista ja tunnistetavaa. Kieli on pelkistettyä ja havainnointi lakonista. Arkisuuteen sekoittuu kuitenkin myös ripaus maagisuutta ja mielikuvitusta.
Emi Yagi: Tyhjyyspäiväkirja
Kūshin techō
Suom. Raisa Porrasmaa
2023 (2020), Otava
163s.
Kansi: Seb Agresti
Sivumerkkejä 