Saari, jonne mielenterveysongelmista kärsivät naiset lähetetään parantumaan ja pois silmistä, on viime vuosina ollut kirjallisuudessa aina Seilin saari. Katja Kaukonen kertoo kuitenkin romaanissaan toisesta, samaa asiaa ajavasta saaresta, Tiiralinnasta. Vittaus Seiliin tulee myös kirjan alkusivuilla.
Tiiralinnaan lähetetään mieleltään järkkyneet tai yhteiskuntaan sopeutumattomat naiset, kuten romaanin henkilöt Rauha, Solveig ja Saga. Heitä saarella hoivaa joukko työntekijöitä, hoitajia, keittäjiä ja pappikin. Henkilökunnasta erottuvat erityisesti ylihoitaja Linnea ja keittäjä Alli. Pappi Joel erottuu naisvaltaisesta joukosta.
”Niin naiset saivat menolipun, jonka määränpääksi oli kirjoitettu Kauas tai Pois. Rousseaulaisittain ajateltuna heidät palautettiin jaloiksi villeiksi kadotettuun paratiisiinsa, saaren ajattomaan pyöreyteen vailla järjestäytyneen maailman kulmikkuuksia. Siellä he voisivat aloittaa kaiken alusta.”
Kaukosen kieli on runollista ja Tiiralinnan maailmasta on luotu unelias. Romaani ihmettelee Seilin saaresta kirjoitettujen romaanien tapaan käytäntöä, jossa mieleltään järkkyneet naiset eristetään omalle saarelle. Samalla se keskittyy saarella olevien keskinäisiin suhteisiin ja vahvoihin ihmiskohtaloihin.
”Millä tolalla maailma oikein oli, kun näitä mieleltään särkyneitä ihmisen varjoja oli koko ajan enemmän?”
On hankala olla vertaamatta romaania Seilistä kirjoitettuihin, mutta teemat sinänsä ovat monia tarinoita kestäviä. Kaukosen romaani tarjoaa kauniisti kirjoitettu kieltä ja vahvoja naisääniä sekä puheenvuoroja mielenterveyden moninaisuudesta.
Katja Kaukonen: Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan
2020, WSOY
377s.
Kansi: M-L Muukka
Sivumerkkejä 