Stephanie Mailer on nuori toimittaja, joka väittää että parinkymmenen vuoden takainen murha on aikoinaan tutkittu väärin. Sitten hän yllättäen katoaa. Kyseistä murhatapausta on aikanaan tutkinut poliisiparivaljakko Jesse Rosenberg ja Derek Scott, jotka joutuvat nyt palaamaan selvitystyönsä jäljille. Onko nuori toimittaja ollut oikeassa ja ovatko he tehneet aikanaan virheen? Entä missä Stephanie Mailer on nyt?
Sveitsiläinen Joël Dicker levittää jälleen vetävässä lukuromaanissaan lukijalle salaisuuksien tiheän verkon, jossa jännittäviä tapahtumia seurataan parissa eri aikatasossa, lukijaa monella tapaa vedättäen. Dickerin romaanin rikosjuoni vetää, mutta muuten tarina kuhisee kliseitä, esimerkiksi sukupuoliroolit ovat stereotyyppiset.
Naispoliisi Anna Kannerin mukaantulo poliisivoimiin tarkoittaa, että poliisiasemalle pitää järjestää naistenvessa, mikä herättää mieskollegoissa närää – miten vanhanaikaista. Koko vessakeskustelu on ontuva ja kiusallinen, epäuskottavakin.
”Poliisilaitoksella oli kuitenkin sekä miesten että naisten vessat vierailijoiden puolella aivan vastaanottotiskin vieressä. Sovittiin, että minä käyttäisin vierailijoiden naistenvessaa, mikä sopikin minulle hyvin. Jouduin kävelemään vastaanottoaulan poikki joka kerta, kun halusin mennä vessaan, mutta sekään ei olisi häirinnyt minua, ellen olisi eräänä päivänä huomannut vastaanotossa istuvan miehen naureskelevan ja laskevan vessakäyntejäni. ’Aika usein tuo pissaa’, mies huikkasi kollegalleen, jonka kanssa jutteli tiskiä vasten löhöten. ’Tänäänkin jo kolme kertaa.’ ’Ehkä sillä on kuukautiset’, toinen mies vastasi.”
Monet henkilöhahmoista ovat liioiteltuja ja karikatyyrimäisiä.
”’Lukijat rakastavat minua! Olen…’ ’Jumalasta seuraava’, päätoimittaja Bergdorf keskeytti. ’Tunnen kyllä sloganisi, Ostrovski.’”
Myös tarinan loppuratkaisu on tunkkainen ja jopa tylsä. Dickerin juonivetoisten romaanien seurassa usein viihtyy, mutta tällä kertaa kliseet enemmän ärsyttävät kuin viihdyttävät.
Joël Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen
La disparition de Stephanie Mailer
Suom. Kira Poutanen
2019 (2018), Tammi
716s.
Kansi: Markko Taina
Sivumerkkejä 