Sally Rooney on lyhyessä ajassa noussut irlantilaisen nykykirjallisuuden kiintotähdeksi kepeänsyvällisiksi leimatuilla romaaneillaan. Ihmissuhteiden syövereissä ja nykyajan naisen elämänmenossa kuljetaan Rooneyn matkassa jälleen.
Sen päähenkilö on irlantilainen kirjailija Alice, joka on lyönyt läpi ja saanut uralleen menestystä nuorena. Menestys tulee Alicelle kuitenkin niin yllättäen, ettei hän oikein kestä sitä ja saakin hermoromahduksen. Siitä toipuessaan hän tutustuu varastossa työskentelevään Felixiin, joka avaa hänelle oman näkökulmansa kautta uusia näköaloja myös omaan elämäänsä.
Samaan aikaan Dublinissa Alicen paras ystävä Eileen on eronnut kirjallisuuslehdessä työskentelevästä Simon-miehestään, josta hän ei kuitenkaan haluaisi päästää irti.
”Alice seisoi portailla liikkumatta, yksin, ja katsoi toisen kerroksen porrastasannetta. Jos nyt seuraat hänen katsettaan, huomaat makuuhuoneen auki jääneen oven, porraskaiteen puolien välistä erottuvan siivun valkoista seinää.”
Näiden neljän henkilön keskinäisten suhteiden ja omien elämiensä kipuilujen ympärille Rooneyn romaani kietoutuu. Pohdintoja varsinkin kirjallisuuden maailmasta mutta myös rakkaudesta, seksistä, elämästä ja yhteiskunnallisista asioista kuullaan erityisesti Alicen ja Eileenin välissä kirjeenvaihdossa. Simonin työ kirjallisuusmaailmassa sivuaa tietenkin myös Alicen uraa, mikä luo myös jännitteistä suhdetta heidän välilleen. Felix tuntuu monella tapaa ulkopuoliselta, raikkaalta katseelta kolmen muun etuoikeutettuun elämään.
Rooneyta on kiitelty luokkatietoisesta näkökulmasta nykyihmisten arkeen. Ristiriita Rooneyn romaaneissa onkin kiinnostava. Ne kuvaavat monella tapaa pinnallisestikin nykyaikuisten (etuoikeutettujen, usein keski- tai ylempään luokkaan kuuluvien, valkoisten ja niin edelleen) elämää, varsinkin parisuhde- ja seksielämää, mutta sekaan on siroteltu yhteiskunnallisia, eriarvoisuutta pohtivia osioita.
”Olin tänään kaupassa ostamassa lounasta, kun yhtäkkiä minuun iski tosi outo tunne – välitön tietoisuus tämän elämän epätodennäköisyydestä. Tai siis, ajattelin kaikkia niitä maapallon ihmisiä – joista suurin osa asuu oloissa, joita sinä ja minä pitäisimme äärimmäisenä köyhyytenä – jotka eivät ole koskaan nähneet vastaavaa kauppaa saati käyneet sellaisessa.”
Ne tuntuvat kuitenkin juuri siltä, sekaan sirotelluilta ajatuksilta, jotka kuitenkin kokonaisuutta ajatellen näyttäytyvät päälleliimattuina.
”Koen yhä olevani kiinnostunut kauneuden kokemuksesta, mutta en koskaan kuvailisi itseäni (paitsi sinulle tässä sähköpostissa) ihmisenä, joka on ’kiinnostunut kauneudesta’, koska minun oletettaisiin tarkoittavan kauneudenhoitoa.”
Kuten niin monen yksilöstä ja nuorista aikuisista nykymaailmassa kertovan romaanin tapauksessa, myös Rooneyn kirjoissa katse on loppujen lopuksi käännetty visusti yksilöön itseensä. Itsereflektio sävyttää myös yleisemmän ja yhteiskunnallisemman pohdintoja. Pysähtyminen ajatusten äärelle tuo välillä mieleen Rachel Cuskin, joskin ajatusten syvyydessä Cusk ylittää Rooneyn mennen tullen.
Parisuhde- ja rakkausromaanien maailmassa Rooney tarjoilee astetta moniulotteisempaa proosaa, mutta älykästä yhteiskunta-analyysiä en edelleenkään hänen romaaneistaan löydä. Kokonaisuus jää loppujen lopuksi pinnallisen puolelle.
Sally Rooney: Kaunis maailma, missä olet
Beautiful world, where are you
Suom. Cristina Sandu
2021, Otava
313s.
Kansi: Manshen Lo / Jon Gray
Sivumerkkejä 