Päivi Alasalmen kolmiosainen, suhteellisen itsenäisistä osista koostuva, saamelaisista kertova sukupolvisaaga kuvaa saamelaisyhteisöjen elämää ja kamppailuja vuosisatoja sitten. Ensimmäisessä osassa saamelaistyttö Soruia törmää vihollisyhteisöön, pirkkalaisiin, kuuluvaan Kaukomieli-nimiseen mieheen. Kuten alussa todetaan, käsite ”pirkkalainen” viittaa pohjoisen Perämeren jokilaaksoissa asuneisiin kauppiaisiin. Kaukomieli on haavoittunut, mutta Soruia vie hänet kotaansa aikeenaan parantaa mies ja tehdä hänestä oma miehensä. Pirkkalaiset ovat kuitenkin kohdelleet saamelaisia huonosti ja siksi Soruian ja Kaukomielen välille syntyvää suhdetta ei hyväksytä Soruian kyläläisten parissa. Niin Soruia joutuu vaikeiden valintojen äärelle. Ensimmäisessä osiossa ollaan 1500-luvulla.
”Näin erilaisia me olimme. Ja nyt maailmamme olivat kietoutuneet toisiinsa lapsessa, joka jo potki kylkiluideni alla, eivätkä veremme ja lihamme enää koskaan maan päällä eroaisi toisistaan.”
Seuraavaksi hypätään 1800-luvulle, jossa seurataan Lars Levi Laestadiuksen elämää ja uskonkamppailuja. On tapahtunut veritekoja, joihin Laestadius pelkää saarnallaan olevansa osallinen.
Teoksen kolmas tarina kulkee nykyhetkessä. Siinä seurataan Inarin Uddasjärveltä kotoisin olevaa Sami Uddas -nimistä saamelaismiestä, joka palaa etelästä kotipuoleen Inariin. Sami on ajautunut vaikeuksiin kotikaupungissaan Tampereella ja pakenee ongelmiaan pohjoiseen. Etelässä vaivannut juurettomuuden tuntu ei kuitenkaan jätä rauhaan Inarissakaan ja Sami yrittää tuskissaan löytää paikkaansa. Sitten Sami tutustuu Inga-nimiseen tyttöön, joka taistelee inarinsaamen kielen puolesta.
Näiden kolmen tarinan ja hahmojensa kautta Alasalmi piirtää kiintoisaa kuvaa saamelaisten historiasta ja nykyaikaankin seuranneista kamppailuista esimerkiksi kielen, identiteetin ja olemassaolon puolesta.
Jokaisella jaksolla on oma aikakauteensa kiinnittyvä tyyli ja historiallinen miljöönsä. Ensimmäinen osio on täynnä taruja, magiikkaa ja mystiikkaa; toisessa osassa keskitytään todellisen historiallisen henkilön kautta uskonnolliseen, kulttuuriseen ja poliittiseen taustaan; kolmannessa osiossa puolestaan ollaan vahvasti nykymaailmassa, saamelaisaktivismissa ja nuoren sukupolven saamelaisten kokemuksissa. Kaikkia aikakausia yhdistävää sama teema: saamelaisten sorrettu asema läpi vuosisatojen. Tätä näkökulmaa Alasalmi ei välttele välillä alleviivaamasta, mutta kokonaisuus toimii silti ajoittaisesta epätasaisuudesta huolimatta hyvin.
Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu
2013, Gummerus
306s.
Kansi: S-R Meilahti
Sivumerkkejä 