Marianna Kurton esikoisromaani sijoittuu 1950- ja 1960-lukujen taitteeseen ja pienelle tulivuorisaarelle keskelle Atlanttia. Saarta asuttaa tiivis parinsadan ihmisen yhteisö, jonka elinkeinot pyörivät lampaiden ja kalastuksen ympärillä.
Yhteisöstä erottuu Lars-niminen mies, joka päättääkin eräällä tavaranhakumatkallaan jäädä Englantiin. Reissullaan hän rakastuu eikä enää halua palata saarelle.
Eräänä päivänä saaren tulivuori, Tristania, alkaa purkautua. Jo tätä ennen kuitenkin alkavat purkautua tiiviin, ahdistavankin yhteisön sisään kätkeytyvät salaisuudet ja katkeruudet, jotka alkavat repiä yhteisöä rikki. Lars lukee tulivuorenpurkauksesta lehdessä ja haluaa palata kotiinsa.
”Ehkä käsitimme rakkauden väärin, sillä jos olisimme käsittäneet sen oikein, olisiko se tällä lailla murentunut? Se lohkeili rinnasta irti kuin palat auringon lämmittämästä jäävuoresta, ja me pakenimme toisiimme asioita, joita emme saa pyyhittyä itsestämme pois. Pakenin syyllisyyttä, mutten päässyt sitä pakoon, kannoin sitä selässä kuin suurta mustaa koiraa. Koira raapi ihoa ja sen kynnet kasvoivat, ja teeskentely kaivertaa ihmistä sisältä kuin pieni vastateroitettu veitsi.”
Runoilijana tunnettu Kurtto taitaa kielen, joka on romaanissakin lyyristä. Romaani on kaunis kertomus, jonka juonellisessa keskiössä on luonnonkatastrofi, mutta joka loppujen lopuksi kuitenkin keskittyy enemmän inhimillisiin katastrofeihin.
Marianna Kurtto: Tristania
2017, WSOY
331s.
Kansi: Anna Makkonen
Sivumerkkejä 