Hometalot ovat aihe, joka toistuu aika ajoin lehdissä ja ajankohtaisohjelmissa, mutta kaunokirjallisuudessa aihetta ei juurikaan ole käsitelty. Niina Revon romaani pureutuu yhteen tällaiseen tarinaan talosta ja siinä asuvasta perheestä. Revon itsensä mukaan tarina on omakohtainen, vaikka se fiktion viittaan onkin puettu. Tarina itsessään lienee monelle tutunoloinen.
Pieni perhe, Verna ja Ossi sekä heidän tyttärensä Vanamo, ostavat mukavalta ja rehdiltä tuntuvalta kauppiaalta paritalon puolikkaan. Katossa näkyy jo ostohetkellä pieni läiskä, joka kuitenkin kuitataan lasten tekemäksi ja kaupat solmitaan. Käy kuitenkin ilmi, että läiskä ei olekaan harmiton vaan merkki kosteusvauriosta. Löydös sysää talon uudet omistajat kalliiseen remonttikierteeseen. Tavoitteena on yrittää myydä talo edelleen, mutta se on tietenkin hankalaa ja kallista.
Verna ja Ossi yrittävät saada myyjän edesvastuuseen ja palkkaavat apuun myös lakimiehen, mutta mikään ei tunnu auttavan. Epätoivo kasvaa ja ajaa epätoivoisiin tekoihin.
Keskiluokkainen perhedynamiikka ja isoksi kriisiksi kasvava vyyhti tarjoavat aineksia mukana pitelevään tarinaan. Sivussa seurataan myös perheen tyttären kasvamista teini-ikään, mikä tosin jää vanhemmilta sivuosaan heidän painiessa talo-ongelmien kanssa.
Revon romaanin omakohtaisuus on helppo uskoa, niin uskottavasti se tihkuaa suuttumusta tilanteesta. Kokonaisuus muotoutuu kuitenkin – kuvaamastaa surkeasta ja varmasti epätoivoisesta tilanteesta huolimatta – varsin tavanomaiseksi keskiluokkaisen arjen kuvaukseksi. Kerronta on sujuvaa, mutta kokonaisuutena Anteeksianto on varsin tavanomainen, arkinen kaunokirjallinen teos.
Niina Repo: Anteeksianto
2022, WSOY
305s.
Kansi: Elina Warsta
Sivumerkkejä 