Emma Kantasen esikoisromaani Nimi jolla kutsutaan öisin kertoi kiinnostavasti pelisuunnittelijan elämästä ja paikallisista seksuaalivähemmistön alakulttuurista Pekingissä. Myös toinen romaani kertoo suomalaisesta, joka on muuttanut ulkomaille.
Tällä kertaa ollaan Australiassa, jossa päähenkilö opiskelee valokuvausta ja rahoittaa opintojaan seksityöllä. Päähenkilön elämä on jokseenkin irrallista ja hän kokee itsensä ulkopuoliseksi. Hän on kuullut puhuttavan Lost boys -nimisestä yhteisöstä, joka elää kaupungin alla viemäriverkostoissa. Sitten hän päätyy seuraamaan graffiteja luoliin ja löytää kyltin ”Los Boys toivottaa sinut tervetulleeksi Kammioon.” Kertojanainen pääsee tutustumaan kadonneiden poikien elämään ja löytää heistä yllättäen oman yhteisön.
”En voi sietää kasvokuvia, kuvia, joissa joku katsoo suoraan kohti. Teoksista, joissa ei ole suuntaa, ei voi aavistaa mitä kuvattava aikoo, minne on matkalla. Tuleeko kohti.”
Maanalainen yhteisö viittaa yhteiskunnan syrjäytettyihin, mutta Kantanen kuvaa heitä kiehtovan sadun keinoin. Viemäriverkostoista löytyy eräänlainen omalaatuinen Peter Pan -maailma. Irrallisuus yhteiskunnasta ja yhteisöistä ja yllättävien yhteyksien löytäminen ovat teemoja, jotka erottuvat Kantasen romaanista.
”Nukkuminen on eriskummallinen sairaus, jonka hyväksymme.”
Kantasen romaani on omaperäinen. Päähenkilönaisen motiiveja tai taustaa ei kovin laajasti valoteta, vaikka hän käykin terapiassa puhumassa elämästään. Seksityötä tekevän suomalaisopiskelijan seikkailut australialaisessa viemäriverkostossa on jo itsessään omalaatuinen lähtökohta romaanille ja juuri tällaisessa yllättävyydessä Kantanen on kiinnostava kirjailija. Tarinan kannalta osa irrallisia langanpätkiäkin jää, mikä tekee teoksesta hieman epätasaisen.
Emma Kantanen: Jos sataa, älä tule
2022, Gummerus
271s.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Sivumerkkejä 